Tässä tulee ensimmäinen osa 6- osaisesta blogisarjastani.
Joka kertoo elämästäni tähän päivään.
Moni näkee minussa vain lihaksia ja salilla hikoilevan miehen. Mutta ennen kuin minusta tuli The Möykky, olin vain pieni poika – poika, joka kasvoi varjon alla.
Isäni alkoholi oli kuin varjo, joka levisi koko kodin ylle. Opin jo pienenä, miltä tuntuu, kun turvaa ei ole. Kun ei tiedä, onko tänään hyvä päivä vai huono. Kun ei uskalla tuoda kavereita kotiin, koska ei tiedä, mitä siellä odottaa.
Se jätti minuun syvän jäljen. Jäljen, joka kulki mukanani pitkälle aikuisuuteen. Häpeästä tuli seuralaiseni. Opin pitämään tunteeni sisällä, rakentamaan muurin ympärilleni. Ja se muuri vahvistui vuosi vuodelta – kunnes siitä tuli panssari, jonka nimesin kehoksi.
Mutta lapsuus ei antanut vain häpeää ja pelkoa. Se antoi myös voiman selviytyä. Opin jo silloin, että jos en voi luottaa muihin, minun on pakko luottaa itseeni. Se siemen jäi kytemään sisälleni, vaikka silloin en sitä vielä ymmärtänyt.
Kun katselen taaksepäin, näen sen pienen pojan, joka yritti selvitä päivästä toiseen. Hän ei ollut heikko. Hän oli selviytyjä. Ja juuri siksi olen tässä tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti