Watch Dogs, sitä tässä olen hakkaillut tässä lähipäivinä.
Ei oo tullu hommattua hirveen montaa
peliä pleikalle.
Tähän Watch Dogsiin jääny aivan koukkuun,
Saa nähä miten koukkuun jään GTA V kun hommaan sen.
Graffahan siin on parempi kun pleikka 3:lla ja vissinki jotain uusia tehtäviä.
En vaan usko et jään siihen näin koukkuun kun tähän.
Olinhan mä aika koukuttunu tohon GTA:han sillonku se oli mulla PS3:sel
Mut tää Watch Dogs on enempi meizin tyylinen peli ja paljon mageempi kun GTA.
Mut mennä nyt sanomaan tost GTA V:sta.
Kun oo viel sitä edes neloselle hommannu.
Nyt sanon näin mut aivan salee jään siihen koukkuun sitkun se on mulla. :D
Mut jatketaas Watch Dogsista.
Pelin graffa on ihan ok ja oon tyytyväinen.
Eikä nyt siihen oo niin hirveesti kiinnittäny huomioo, ku kaikkee muuta mageeta ollu täs pelis.
Pelissä pystyy melkeen hakkeroimaan mitä vain.
Ja pelin alussa mitä kannattaa hakkeroida, niin ihmisten tilejä.
Jotta saat hommattua hakkeroimilla rahoillasi paremman aseen.
Meinaan jos pelaat esim. vaikeimmalla vaikeustasolla niin paremmista aseista on todellakin hyötyä.
Pelissä kun etenet, niin jossain vaiheessa saat käyttöösi taitopisteet.
Joiden avulla saat paranneltua taitojasi esim. Hakkerointia, ampumista näköjään ajotaitoakin. Nyt vasta kiinnitin tohon huomiota. :D
Saat käyttöösi muunna myös taitopisteiden avulla, tämän slowmode hidastus toiminnon mikä on todella hyödyllinen lähitaisteluissa varsinkin.
Hidastus toimii myös niin kun kuvasta näkyy, autolla kaahatessakin.
Toiminto varmasti myös hyödyllinen tuolloin, saadakseen kytät kintereiltä ja laukaistakseen ansat paremmin.
Hidastuksen kestoa saat pidennettyä ansaitsemiesi pisteiden avulla.
Te jotka ette ole hommanneet Watch Dogsia ja tykkäätte tällasista räiskintä ja kaahailu peleistä. Hommatkaa ihmeessä tää, voin taata ettei ole turha ostos.
Tähän loppuun laitan aivan huikeen videon Watch Dogsista katsokaa:
Tässä vanhaa rock'n rollia kuunnellessani kahvikupin äärellä mietiskelen että mitä sitä tänne taas raapustais.
Välillä meinaa jutut käydä vähiin ja kirjoittaminen tuntuu todella hankalalta ja vaikealta.
Ei viittis kumminkaan mitää turhaakaa p**kaakaan raapustaa.
Tekstinhän pitää olla mielekästä luettavaa.
Jos se ei oo mielekästä eikä siitä saa sellasta niin ei sitä kannata sillä hetkellä kirjottaakkaan.
Koska melko varmasti sitä ei tule sillon kovin moni lukemaankaan.
Mä en vaan ymmärrä sitä et miten mulle, joka on nassikasta asti kirjotellut kaiken maailman tarinoita ja runoja, niin kirjottaminen voi olla niin vaikeaa.
Monesti kun skippaan kirjoittamisen niin sillä hetkellä saattaa olla joku tosi hyvä stoori minkä kirjottais. Ja sitte sen skippaa seuraavalle päivälle, seuraavana päivänä kun sitä koittaa miettiä että mitäs mun pitikään kirjottaa, niin suurin osa jutuista onkin unohtunut.
Tännekin vois jossain vaiheessa kirjottaa jonkun kauhu jännäri tai toiminta tarinan.
No niin kirjotetaas jotain mielekästä.
Mä oon tänne nyt niin useaan otteeseen kertonut ja avautunut leikkauksen jälkeisestä voinnista, joten ajattelinpa nyt kirjottaa raapustaa jotain muuta.
Tähän väliin kumminkin pienesti voinnistani.
Vointi alkaa olee jo hyvä ja viikko vielä saigonia ja sen jälkeen normaalin arjen pariin.
Dodii ja nyt jutun pariin.
Katsoin tossa hiljattain mielettömän hyvän dokumentin Alzheimeristä Alive Inside: A Story Of Music & Memory.
Tää oli niin tunteita herättävä dokumetti.
En oo aikoihin kattonut näin tunteita herättävää dokkaria.
Tän katsottua tuli aivan hemmetin hyvälle mielelle.
Tässä koskettavassa ja tunteita herättävässä dokkarissa seurataan Newyorkilaista sosiaalityöntekijä Dan Cohenia, joka onnistuu palauttamaan Alzheimer- potilaiden muistoja musiikin avulla.
Elokuva tukee pyrkimyksiä korvata musiikkiterapialla lääkkeitä dementiapotilaiden hoidossa. Cohen on luonut Musiikki ja Muisti -menetelmän, joka käyttää hoidossa musiikkiterapiaa. Hän on soveltanut metodiaan vuodesta 2006 saakka. Menetelmä on levinnyt eri puolille maailmaa.
Dan Cohen
Kuinka uskomatonta että kuninka monikin pärjää ilman lääkkeitä ja pelkän musiikin avulla. Ja uskomatonta miten sitä saa vietyä elämää paikkoihin missä tuntee että se olisi menetetty jo. Tärkeintä Cohenin sanoin on kysyä ihmiseltä johon haluaa saada kontaktin, mikä on lempi kappaleesi. Mun mielestä nämä kaksi ihmistä olivat uskomattomia dokkarissa. Tässä tulee ensimmäinen 94-vuotias Henry joka pitää gosbelmusiikista ja kirkko oli hänen koko elämänsä. Henry kärsii dementiasta. Henry istui pyörätuolissa käpertyneenä silmät ummessa ja kädet ristissä. Henry oli ollut 10 vuotta hoitokodissa hoidossa, eikä sinä aikana hänen tyttärensä ole saanut oikeen minkäänlaista kontaktia isäänsä. Ennen kuin vasta kun hoitajan laitettoi kuulokkeet Henryn korville ja soitti miehen mieleistä musiikkia. Henry alkoi tassahtelemaan pyörätuolissa ja laulamaan. Se näytti oli aivan mahtavan näköistä ja upeaa. Tässä klippi:
Tässä tulee toinen John joka kärsii kanssa dementiasta.
Vanha ukko joka istui sängyllä töllöttäen.
häneen oli ollut vaikea saada mitään kontaktia. Johnista ei meinattu muutenkaan oikeen saada mitää kunnolla selville. Johnille näytettiin ensimmäisenä hänen vanhoja valokuvia. Muutamia asioita tiedettiin Johnista, että hän oli pelannut nuorena Baseballia. Kutsuntojen jälkeen hän oli palvellut Los Alamosissa. Armeijassa saatujen säteilyrokotusten takia, John menetti kaikki hiuksensa. Sodan jälkeen hän esiintyi näyttelijänimellä Larry Stewartin. Muistiksi sanottu aistilanne Johnin mielessä pyörivä oma elokuva on poissa. Hänen rakkautensa ja unelmansa ovat poissa. Hoitajan laitettua Johin korville kuulokkeet ja hänen lempi kappaleensa Oh Johnny, Oh. John alkoi tanssahtelemaan tuolissaan ja laulamaan. John näytti siltä että hän oli taas täynnä elämään. :D
Ärsyttää että tästä ei löytynyt video klippiä tubesta.
Tällanen hoitomenetelmä pitäis ottaa käyttöön suomessakin, jos ei jo ole.
Toimis aivan sata varmasti.
Musiikki on muutenkin sellainen että se tuo ihan kelle ihmiselle vain hyvän mielen ja muistoja.
Kokeilkaahan tekin tällainen testi.
Tää tuntu aivan uskomattomalta.
Menkää esim. sängylle makaamaan ja ottakaa hyvä asento.
Laittakaa kuulokkeet korville ja lempi musiikkia soimaan, keskittykää kipaleen kaikkiin saundeihin ja lauluun.
Fiilis on aivan uskomaton.
Ne jotka omaa Netflix tunnukset niin tän filmin näkee sieltä.
Kannattaa katsoa.
Niinkun viime kirjotuksessa kerroinki että tullu nukkuiltua aikas paljon ja myös lepäiltyä.
Olenhan mä käyny kyl kävelemässäkin, koska lääkäri suosi sitä ja sano et se edes auttaa paranemista.
Ihan outoa kun ei voi saa eikä saa kantaa mitää maitopurkkia raskaampaa.
Kaupassakin jos on vaimon seurana ollut niin kattonu vaa viressä kun vaimo on kaikki ostokset yksin kantanu.
Lukuun ottamatta wc+talouspaperi 8kpl pakettirullia mitkä mä olen itse kantanut. :D
Pinna ollut aivan törkeen kireellä melkeen joka päivä. Ja tuntuu vaan kiristyneen.
Ottanu päähän tää kun on toipilas ja kun ei oikeen voi mitää tehä.
Haluis vaan et täst paranee mahdollisimman nopee.
Viime viikolla tuli puolessa välissä viikkoa
käytyä peijaksessakin näytillä.
Yks leikkaushaava oli vähän huonos hapes ja alavatsa oli hemmetin kipee.
Lekuri mielipide haavasta leikkaushaava oli ok. Ei tulehdusta paranee pikku hiljaa.
se sijaan vatsalaukusta löyty varjoainekuvauksessa pieniä ilmakuplia jota on jäänyt leikkauksesta kun leikkauksen aikana vatsaan on laitettu vatsakaasua. Ne häviää ajan kanssa. Mitä alavatsaan tulee niin, oikealla puolella alavatsaa, sillä alueella ilmeni isohko mustelma ja pientä sisäistä verenvuotoa. Se kohta mulla vatsasta oli hemmetin kipeä.
Ei onneks oo mitää vakavaa toi pieni sisäinen verenvuoto, mutta kyllä multa kysyttiin haluanko jäädä sairaalaan vai mennä kotii.
Valitsin kodin, lekuri käski tulla takas jos kivut voimistuvat tai jatkuvat pitkään.
Kysyi samalla löytyykö multa kotoolta kipulääkkeitä,
esim. Buranaa, Panacodia, Tramalia.
Vastasin kyllä löytyy, Buranaa, Paratabseja, Panacodia.
Ja löytyy Tramaliakin.
Alkuunsa noihin kipuihin käytin tota burana 600-800mg ja Paratabs 1g, 3-4 päivässä.
Ennen kuin peijaksessa neuvoi että voin korvata ton paratabsin Panacodilla.
Tämän jälkeen jatkoin Burana 800mg ja 500mg Panacodilla.
Jouduin lopettamaan Panacodien käytön kun niistä tuli niin huono olo et siirryin vanhaan Buranaan ja Paratabseihin.
Kunnes nekin lopetin helvetin moisen närästyksen takia. Tämän jälkeen siirryin 50mg Tramaliin 2 päivässä aamuin illoin ja tarvittaessa olen ottanu burana 800mg tai 600mg.
Tää uus setti Tramal ja burana on toiminu hemmetin hyvin ja uni on maistunu entistä paremmin.
Nyt voin vähän paremmin. Alavatsa ei oo niin kipeä enää kun viimeviikolla ja leikkaushaavakin on lähteny paranemaan päin.
Muuthan haavoista viime viikon jälkeen alkoi näyttämään jo paremmilta.
Onhan noita kipuja silti vielä ja välillä ne on tosi helvetillisiä. Ja on varmasti pidemmän aikaakin. Mitä muistelen vanhasta leikkaustoipumisestani.
Mut jos noi kivut on näin voimakkaita viel ens viikolla, mitä on ollut välillä niin kun tossa äsken mainitsin helvetillisiä, täytynee mennä sit käymää lekurissa näytillä.
Tän näköinen vatsanseutu oli tämän viikon alussa:
Siistin näköset arvet tulee olemaan,
verrattuna edelliseen leikkaukseen.
Täl hetkellä vatsa näyttää siltä kun ois haulikonreikiä täynnä. :D
Yks noista vekeistä näyttää
Ihan kirkkoveneeltä kun tarkkaan katsoo.
Vasemmalla ylin vekki. :D
Tältä näyttää vekit ny:
Turvotuskin vähä lähteny kun ostin tällasta:
Ostin tän Laxogasin sen takia ku pakki on ollu törkeen turvoksissa jo pidemmän aikaa.
Tän pitäis vähentää vatsakaasuja ja turvotusta.
Toi ylimääränen turvotus johtunee siitä kun olivat tähystysleikkauksen aikana laittaneet mulle vatsakaasua normaalia enemmän.
Tuli ostettua tossa hiljattain Arla Protein Jogurtteja ja Prode rahkojakin riittävä määrä. Ni lähetin purkkien kannet postiin ni sain sieltä tällasen siistin näkösen Ela paidan:
Edestä
Tukka, parta ja amisviiksetkin lähti. :D
Takaa
Sivulta
Vaikka en nyt erityisemmin Elaa kuuntelekkaan. Joskus kyl tuli kuunneltua.
Täytyy kyl sanoa et tos Vain Elämää 3 kaudessa missä oli Elakin mukana ni veti kyl hyvät setit muiden kipaleista.
Jos sillä nyt alakais ton jälkee taas nousukausi.
Niinhän se Cheekikin nous takas pinnalle ku se kävi pyörähtämässä Vain Elämässä.
Ja nouski hemmetin hyvin pinnalle.
Suomen menestyneimmäks Räppäriks.
Ite en niin hirveesti vaan välitä tosta suomi räbästä.
Tuleehan niit välillä suomalais räppäreiltäki ihan hyvii biisejä.
Mut pidättäydyn silti tos jenkki räpissä.
Vanha kunnon jenkki Old School räppi on hyvää.
Joop.
Ostin tabletillekin pari E-kirjaa:
Kija number 1. Kuokkamummo
Suomen Stephen Kingiksi sanotun kauhukirjailian Marko Hautalan uusinta tuotosta.
Kerrotaas vähän kirjasta.
Kirjan otsikossahan heti lukee näin:
Lue tämä, ja ensi yönä et nuku.
Kuokkamummo on vaaslainen Urbaanilegenda lapsia tappavasta mummosta.
Syrjäisen lähiön nuoret kokoontuvat pommisuojaan peloteltavaksi Kuokkamummolla. Onko kyse pelkästä leikistä?
Maisa kiinnostuu tekemään väitöskirjaa lapsuusseudustaan, siellä elää yhä sama, hänellekin tuttu julma perinne, johon lapset painostavat toisiaan osallistumaan.
Muistot kotisedusta ja teinirakkaudesta vaivaavat yhä myös aikuista Samuel Autiota, hän ei saa niistä otetta. Jos kuokkamummo on pelkkää kaupunkilegendaa, miksi ihmisiä katoaa jäljettömiin? Entä mitä tapahtuu autiossa, kielletyssä kartanossa merenrannalla?
Heikkohermoinen lukija ei haluakkaan tietää.
Mitä Kuokkamummo tekee:
Kuokkamummo ei pelkästään tapa lapsia.
Se on vanha kuin meri ja taivas. Se hiipii rantametsissä ja niiden isojen kivien välissä ja kaatuneiden puiden takana. Paljain laihoin varpain se menee kuin minkki. Ja jokainen, joka käy sen talon pihalla ilman lupaa, joko kuolee tai tulee hulluksi. Se odottaa, että joku liikaa kiroillut jää joukosta jälkeen, kuselle tai tekstaamaan tai katsomaan perhosta tai pelastamaan linnunpoikaa. Se odottaa, että sille käännetään selkä. Se humauttaa kuokan lapaluiden väliin niin, että ilmat menee pihalle ja jaloista häviää tunto.
En vielä päässy kirjan sisälle niin että se ois koukuttanut mut lukemaan.
Mut pakkohan ton on olla hyvä. Aika moni kehunut tota kirjaa.
Siirrytääs sitten toiseen kirjaan
Kirja Number 2. Saattaja
Kuvaus kirjasta:
Hyytävätunnelmainen kauhuesikoinen Stephen Kingin hengessä.
Kaikki alkaa, kun Lilja muuttaa entiseen kotitaloonsa. Kellarin valot räpsyvät ja keskelle lattiaa ilmestyy tyhjästä lätäkkö. Talon edelliset asukkaat ovat lähteneet nopeasti, kuin pakoon. Kun naapurin vanha nainen puukotetaan raa’asti ja Liljan äiti löytyy kotitalon kellarista koomaan vajonneena, Liljan lapsuusmuistot ja painajaiset alkavat loksahdella yhteen: Liljalla on erityislaatuinen kyky, jota hänen odotetaan käyttävän.Saattajaon vahva kertomus kohtalon väistämättömyydestä ja vastuuseen kasvamisesta, se raottaa myös verhoa muinaisten myyttien todellisuuteen. Teoksen piinaavuus syntyy nimettömästä uhkasta, jonka kylmän hengityksen tuntee koko ajan niskassaan.
Tää vaikuttais vielä paremmalta kun Kuokkamummo.
mut vaikea sanoa kun ei oo kumpaakaan vielä lukenut.
Mul on hemmetisti kirjoja muutenkin kesken. Täytyy kyl lukea ne eka alta pois. Jos vaan malttaa
Se on aina kun ostaa jotain uutta, niin sitä haluaa heti siirtyä uuden pariin ja jättää vanhan pölyyntymään. :D
Outoo kyl lukee tol tabletilla kun on tottunut tavalliseen kirjaan, mut eiköhän siihenkin totu.
Jos ei totu laitetaan tottumaan, pakkohan noi on lukasta pois alta, kun tuli noin mielenkiintoset kirjat hommattua.
Mitäs mitäs.
Katoin tossa hiljattain muutaman ihan hyvän leffanki.
Aikuisten Poika 2014
Tää oli hemmetin hyvä leffa sai nauraa vähän väliä.
Esa Nikkilä veti kyl hyvä roolisuorituksen Oliverin roolissa.
Oli Hietalahdellakin ihan ok rooli.
Leffasta:
11-vuotias Oliver (Esa Nikkilä) menettää vanhempansa autokolarissa. Oliver ei voi hyväksyä sitä että vanhemmat kuolivat kolarissa, vaan sen sijaan hän alkaa tutkimaan mikä johti onnettomuuteen. Tutkimustensa lomassa Oliver tutustuu hälytyslaitteita kaupittelevaan Joonakseen (Kari Hietalahti) ja heidän välilleen kehittyy odottamaton ystävyys.Kesän aikana Oliver tutustuu myös mainioon parivaljakkoon Jaakkoon (Esko Salminen) ja Rafuun (Sulevi Peltola), jotka pyörittävät vanhaa elokuvateatteria.
Aikuisten poika on surullinen, hauska ja vauhdikas selviytymistarina ja näyttö siitä, kuinka elämä kantaa kaikkein pahimpienkin paikkojen yli.
Traileri:
Wolves 2014
Tästä en erityisemmin ala kertomaan.
Sen sanon et oli hemmetin hyvä action bläjäys ja varsinkin ihmissusien ystäville.
Jason Momoalle sopi kun nyrkki silmään toi Ihmissuden rooli.
Akaisemmin en tykännyt hirveesti tosta kyseisestä näyttelijästä.
Mutta nykyään tekee hyviä rooleja.
Traileri:
Road To Paloma 2014
Jason Momoan toinen leffa.
Tää muistuttaa aikas lailla vuoden 1969 vanhaa prätkä leffaa Easy Rideria.
Tää eroaa sillä tavalla, että leffa ei oo pelkkää prätkällä ajelua maantiellä,
niin kun Easy Riderissä.
Road To Paloma leffassa Momoa näyttelee intiaania (Robert Wolf) jonka mutsi raiskattiin raasti ja pahojen raiskaus vammojen takia kuoli. Tekijä saatiin telkien taakse,
mutta vapautettiin parin vuoden päästä.
Wolf otti selvää miehen vapauduttua, missä tämä asuu ja tappoi hänet raalla tavalla.
Tämän tehtyä hän on joutunut olemaan pakosalla jo pidemmän aikaa.
Tien päällä Wolf tutustuu alkoholisoituneeseen entiseen bändäriin Cashiin (Robert Homer Mollohan), heistä tulee todella hyvät ystävät.
Ei oo tullu taas vähään aikaan kirjoteltua.
Kelasin et vois laittaa tänne noi pari reenivideoo mitkä kuvasin tos noin.4 viikkoa sit.
Sain ne vasta hiljattain ladattua tonne tubeen.
Oikee keksiny mitä täs kirjottelis.
Mul on tos yks toinen uus blogiteksi mikä on vähä keskeneräinen.
Kelasin sitä ennen jakaa nää videot ja skriivata tänne vähän jotain.
Kirjotan sen tekstin huomiseks viimeistään loppuun ja julkasen sen sit.
Kerron siinä tarkemmin kuulumiseni.
Ei oikee meinaa jaksaa kirjotella, kun yrittäny täs toipuu ja noi kipulääkkeet pistää väsyttämään hemmetisti.
Tullu nukuttua hemmetisti ja lepäiltyä kun toi maha ja pallea on ollut hemmetin kipeinä vieläkin. Kipulääkkeetkin jeesii sen pari tuntia. Ei niitäkään viittii koko ajan popsia, syön meinaa aika vahvaa kipulääkettä. Burana 800g ja Paratabs 1g, Pistää vaan närästämään ja pierettää.
Luulis et noi säryt ois jo vähän hellittänyt kun leikkauksestakin tulee tänään täyteen 2 viikkoa.
Mutta ei ni ei.
Tässä tulee nyt ne videout:
Tän ekan videon jaoin 3 osaan.
Sitte toisen videon vuoro:
Näin. Lähen ny lepäilemään ja kattomaan jotain leffaa.
Tällä hetkellä väsytä yhtään ku tullu nukkuiltua aikas paljon. :D
