Iltaa vaan kaikille!
Päätin kirjoittaa tänne pitkästä aikaa, vaikka se nyt jotenkin nykyään on ollutkin niin vaikeaa.
Jotenkin tuntui vain helpommalta ilmaista olotilaansa tällä hetkellä tekstin muodossa.
Mitä se on kun kukaan ei ymmärrä silloin kun voi huonosti?
Minulle käy usein näin.
Ja silloin kun läheisiltä sitä tukea ja turvaa tarvitsisi eniten, niin astutaan usein syrjään ja jossitellaan vaan.
Mutta minulla ei kumminkaan näin ole.
Saan tukea tyttöystävältäni, isältä, äidiltä, sisaruksilta ja muilta läheisiltä.
Mutta kun se ei vaan aina ole niin yksinkertaista.
Miten jos on niin, että sitä huonoa oloaan ei halua sysää muihin.
Jotenkin niin vaikea selittää.
Mulla todettiin hiljattain kaksisuuntainen mielialahäiriö ja mua oli diaknosisoitu ilmeisestikin useammat vuodet väärin.
Itselläni on tällä hetkellä käytössä Lamotrigin mielialalääke ja annostusella nyt 175mg päivässä.
Alkuun toi lääke auttoi ja nyt viime päivinä on ruvennut tulemaan paljon mielenailahteluja ja itsetuhoisia ajatuksia.
Tuntuu ettei mistää saa otetta.
Tekee mieli vaan itkeä, kun on niin paha olla.
Ja rankkalapsuus, koulukiusaamiset, haukkumiset ja oma kohtaiset koulukiusaamiset,haukkumiset ja muihin kohdistuvat nimittelyt ja alkoholin keskellä kasvaminen
sun muut nousevat jatkuvasti todella vahvasti pintaan.
Tuntuu siltä että olen pelkkä hylkiö ja pelkkiä haavoja täynnä.
Olen antanut kaikille minua haavottaneille anteeksi sisimmässäni ja olen myös saanut muilta anteeksi.
Mutta jotenkin tuntuu siltä, että olen vieläkin itselleni vihainen monistakin asioista ja virheistä.
Jollain tavalla elän vieläkin menneessä vaikka kuinka olen yrittänyt päästää irti.
Olen katsonut peiliinkin monesti, tumtuu silti siltä, että en osaa päästää irti ja antaa asioita ja virheitäni anteeksi itselleni.
On vaan niin paha olla.
ISÄ JA ÄITI JOS LUETTE TÄMÄN!
Mun on jotenkin helpompi kirjoittaa tää kaikki tähän,
tiedän jos sanon nämä asiat suoraan puhelimessa, niin puhumisestani ei tule yhtään mitään.
Koska purskahdan itkuun.
Itken jo nyt tätä tekstiä kirjottaessa.
Olen syvästi pahoillani jos olen jotenkin loukkanut teitä.
Mun on vaan ollut niin huono olla ja tuntuu että olen ollut pelkkiä sisäisiä haavoja täynnä ja olen vieläkin ja youtube haastatteluissa purkaamani huono olo koko kansalle on helpottanut oloani.
Tarkoitukseni ei ole ollut loukata teitä.
Olen vaan, niin paljon haavoja täynnä ja mulla on teitä hirveä ikävä.
ISÄLLE.
ISÄ, mulla on hirveä ikävä sua ja sitä positiivista isää, jonka kanssa teimme ennen aina kaikkea kivaa ja hauskaa.
Isää jolle voi ennen purkaa surut ja murheet ja puhua kuin mies miehelle.
Kaipaan sitä isää.
Isää joka tuki ja joka oli hyvä kuuntelija.
Sitä isää jonka kanssa oli vahva tunneside.
Maailman parhaalle isälle ja anteeksi.
ÄITILLE.
Äiti mulla on suakin hirvee ikävä.
Ikävä meijän yhteisiä hetkiä ja syviä keskusteluja.
Äiti olet todella paljon muuttunut siitä mitä olit ennen.
Mun on tehnyt mieli sanoa toi sulle monta kertaa ääneen mutta en ole viitsinyt, kun olen ajatellut että loukkaannut siitä.
Meilläkin oli ennen todella vahva tunneside, mitä ei monikaan ihminen pysty ymmärtämään. Vaistosimme toistemme huonot olot ja tuskat ja murheet.
Tuimme toinen toisiamme ja pystyimme keskustelemaan melkeen mistä vain.
Vaikka sun kanssa usein puhunkin ja saatamme puhua puhelimessa tuntitolkulla,
niin ne ei tunnu niiltä samoilta keskusteluilta, kuin ennen.
Maailman parhaalle äidille ja anteeksi.
Rakastan teitä molempia yli kaiken, enkä ole teille vihainen mistään.
Älkää tekään olko minulle.
Olette parhaat vanhemmat mitä minulla on.
TÄÄ ON MUN MUMMOILLE.
Musta tuntuu että kannan nykyään enemmän huolta muista, kuin että osaisin kantaa huolta itsestäni ja ajatella itseäni.
Mun tekee, niin pahaa, kuin mun molemmat mummot voivat niin huonosti.
Äidin äiti kärsii alzheimerista ja isän äiti parkinsonista.
Kunpa mulla olisi parantamisen lahja, niin että voisin parantaa heiltä noi sairaudet pois.
Monesti olen rukoillut heidän puolesta ja aina kun ajattelen heitä ja muistelen lapsuutta heidän kanssa ja kaikkia hyviä hetkiä, niin alan itkemään.
Tää oli teille mummot.
Rakastan teitäkin ylikaiken muistakaa se.
Olette mun sydämmessä aina.
Maailman parhaimmille mummoilleni.
Ja nyt joku ketä tätä tekstiä lukee, niin kelaa salee, että teen itselleni jotain...
EN TEE!
Purkasin tekstin muodossa vain huonoa oloani, parantaakseeni mieltäni edes vähän.
Loppu.
