Vaikka eilen kirjotinki blogiin et Dorian Yates on meitsin motivaattori, niin aina se ei sitä kumminkaan ole.
Täs on nyt puoltoista viikkoa palauteltu roppaa. Vaikka viikon vaan piti palautella. En oikee oo saanuu raahattuu itteeni salille. Jos jotain täytyy myöntää ni tähän taukoon on tottunu jo ehkä vähä liianki paljon. Sitä on vaan jotenki nauttinu niin tästä levossa olosta. Ei oo jaksanu ottaa itteään niskasta kiinni, pyhittäny ajan vaan levolle. Keskiviikkona viimein sain tarrattua itseäni niskasta kiinni ja otettua himassa puntit kouraan, tein käsijumpat ja eilen kävin vetäsemässä tunnin lenkin.
Nyt matkalla salille lataa tsetti ja yöllä puntille, kun salilla ei oo ryysistä:)
Hyvät viikonloput lukijoille!
