Pää pois perseestä!

Whadap everybody!
Mikä pössis, mikä boogi!

Itellä ei mikää maailman parhain.
Luulin et tää 2019 vuos alkais kohtalaisen hyvin.
Mut ei ihan.
Aivan jäätävä väsymys painaa ja mikää ei motivoi.

Tuntuu et uni on paras terapia.
Siks kirjotankin tänne kun tarvitsen jotain mielen terapiaa ja 2 muotoa niistä on kirjoittaminen ja piirtäminen.

Vaikka henkinen puoli ei olekaan kovin huikea. Niin aijon hakea duunia.
Pakko saada muuta ajateltavaa.

En pääse vielä oikeen mainostamaan itseäni vaikka valmennuspohjat onkin valmiina.
Pitää vielä parannella niitä ja sen jälkee alkaa mainostamaan itseään ja sitten kun asiakaskunta kasvaa vakkari asiakkailla, niin otan oman toiminimen.

Siihen asti tehtävä jotain muuta duunia.
Kyllä mä salille aijon hakea töihin silti, vaikka mulla pt-korttia olekaan.
Kesällä tulee 18- vuotta täyteen reenitaustaa ja tietämystä, että eiköhän tolla johonkin salille pääse.

Onneks vuos on aluillaan ja kaikki ennustukset tämän vuoden kohdalla näyttää mulle positiivisemmalta koskaan ja manifestaatiolistakin on täytetty kaikilla uusilla tavotteilla ja positiivisilla asioilla ja niistä on kiitettykin jo valmiiksi.

Joten nyt on kaivettava se pää pois sieltä perseestä ja alettava toimia.
Vaikka kaikki masennukset, veljen kuolema, morbusin paska sun muut haamut mieltä painaakin, niin mä aijon taistella. Mä en ole ikinä ollut luovuttaja, periksiantaja tai häviäjä.

Musta on tehty voittaja, taistelija ja itsensä kuningas.
Mä oon aina ollut vahvaluonteinen ja sellasena aijon pysyäkin.

Tänään ostan isoa paperia ja voisin väsää muutamat taulut hiileillä ja sitte raapustan duunihakemuksia.
Kaikki kääntyy vielä parempaan päin.

Ja sitte muiden asioiden pariin!

Tänää olis tarkotus haastatella Redionea eläviin legendoihin ja sunnuntaina sitte yhtä ig tyyppiä jonka näette sitte kun haastattelun julkaisen.
Siinä tulee tieto muunna myös alkavasta uudesta sarjasta.

Saa nähä miten käy tämän päivän Redione haastattelun kanssa, nimittäin tää päivä on ollut sellasta söheltämistä että. Ensinnäki sain itseni ylös sängystä vasta 11.30 vaikka Miiakin mua puhelimitse ja viestitse herättelikin.

Tämän jälkee kun sain perseeni ylös, niin mä vetäsin nopeesti jotain pientä nassuun ja lähdin kohti keravan terkkaria.
Poistattamaan tikit päästäni.
Siinä matkalla sitte huomasin et ei perkele mun  koti- avaimet jäin himaan toisten housujen taskuun. Fuuck!

Miialla onneks on yhdet vara-avaimet ja toiset systerillä.
No ensimmäisenä oli systeriin yhteydessä,
joka oli duunissa, enkä tästä syystä saanut häneen yhteyttä.
Joten se ois ollut matka kohti stadia,
koska Miia bunkkaa äidillään muutaman päivän stadissa.
Duunivuorojen takia jotka ovat stadin puolella ja avaimet tietenkin myös siellä.

Mutta onneksi tikkienposton jälkeen systeri ilmoitti et pääs duunista, ni pääsin hakemaan avaimet sieltä.

Saa nähä miten haastattelun käy...
Himassakin ois nimittäin hommaa,
se on kuin kaatopaikka.
Joten ois siivoushommia ja noi duunihakemuksetkin haluisin saada tehdyksi.
Voi olla et siirtyy huomiselle tai ensviikolle.
No sen näkee sit myöhemmin. 

Nyt on ainaki hyvä kamerastandi ja mikki haastatteluja varten.
Haastiksen jos onnistuu tänään,
ni se on sit illalla tubessa.

See ya later alligator and peace mother fucking cheese!