THE MÖYKYN KOMMENTTILANKA!

TÄNNE VAAN KOMPPAAMAAN MEIKÄLÄISELLE ROHKEESTI!

TÄMÄ ON NYT SE LUPAAMANI KOMMENTTILANKA!

HORMONI ADDIKTIO!

MOIKKA VAAN KAIKILLE!

Voin ihan rehellisesti kertoa, kuten otsikostakin huomaatte mistä on kyse.

• Pinnaa kiristää  
• Masentaa 
• Kiukuttaa 
• Suututtaa 
• Vituttaa 
• Mikään ei kiinnosta 
• Peiliin katsominenkin on ihan paskaa

Näitä ajatuksia mulla on päivittäin ja näiden ajatusten kanssa joudun elää.

Näiden takia esim. keskittyminen on vaikeaa, rentona oleminen saatika sitten hyväntuulinen.

Lopetin hormonit noin 7kk sitten ja kuukaudet ovat tuntuneet päivä päivältä rankemmilta.

Sitä joutuu aikalailla esittämään päivittäin ilosta. 

Sitä se ei kumminkaan ole että olisin jotenkin täysin "happy".

Suurinosa tuosta ilosta on valhetta ja feikkiä.

Mikä hormoneista irtautumisesta sitten kuukausi kuukaudelta tekee vaikeaa?

• Ei samanlaista paineentunnetta lihaksissa
• Nivelet eivät ole niin elastiset 
• Hitaampi palautuminen
• Olo ei tunnu niin miehiseltä, kuin hormoneilla
• Matalempi ego
• Vähäisempi itsevarmuus
• Epävarmuus
• Peiliin katsominen vituttaa
• Treenaaminen
• Syöminen
• Kehon painonnousu ja kireys

Sen mä voin sanoa, ettei tällä hetkellä oikeen kiinnosta mikään.

Tuntuu että pääni on tällä hetkellä, niin syvällä perseessä ja että ois jäänyt perkeleen syvään hankeen makaamaan.

En osaa ajatella realistisesti.

Vaikka ja kuka mulle sanois että olet hyvässä kunnossa, mua se ei vittuakaan kiinnostaa,

koska musta itsestäni ei tunnu siltä.

Kaikki tekeminen ja liikkuminen, sitä suoraan sanottuna joutuu pakottaa itseään tuohon kaikkeen.

En rypee missään itsesäälissä vaan totaalisessa raivossa ja vihassa.

Ja en todellakaan rakasta itseäni tällä hetkellä

vaan vihaan.

Teinipoikana olin todella pahasti pakkomielteinen treenaamaan.

Sitä tuli treenattua useita tunteja päivässä kotona sekä salilla.

Yksi treeni ei todellakaan riittänyt päivään.

Lenkeilläkim saatoin palaa useampi tunti ja lenkit olivat usein sen 12km.

Ei mitään tolkkua.

Sitä luuli että pienenkin hetken, kun jättää reenaamatta, 

niin sitä luuli että lihoo tai kuihtuu.

Kärsin ylikunnosta myös ja pahasti.

Höllääminen oli todella vaikeaa.

Nyt on sama fiilis hormoneista, kuin tuolla teinipoika Tuomolla treenaamisesta.

Mieli yrittää jatkuvasti kallistaa takaisin hormonien tielle,

vaikka kaikki haitat muistankin ja mitä kaikkea paskaa ne mulle aiheutti,

niin silti.

Tuntuu että noi hormoonit meinaa viedä kaiken voiton kaikessa.

KERRAN ADDIKTI AINA ADDIKTI!

Kerran kun olet tuolle tielle lähtenyt, niin sieltä on todella vaikea irtautua.

Jos joku kärsii tästä samasta ja on hiljattain lopettanut hormonien käytön kokonaan, eikä vaan ole millään breikillä, niin kommentoi ihmeessä tänne.

Siitä olisi suuri apu!

Kiitos!

Olen puhunut.Peace.