MOIKKA VAAN KAIKILLE!
Voin ihan rehellisesti kertoa, kuten otsikostakin huomaatte mistä on kyse.
- Pinnaa kiristää
- Masentaa
- Kiukuttaa
- Suututtaa
- Vituttaa
- Mikään ei kiinnosta
- Peiliin katsominenkin on ihan paskaa
Näitä ajatuksia mulla on päivittäin ja näiden ajatusten kanssa joudun elää.
Näiden takia esim. keskittyminen on vaikeaa, rentona oleminen saatika sitten hyväntuulinen.
Lopetin hormonit noin 7kk sitten ja kuukaudet ovat tuntuneet päivä päivältä rankemmilta.
Sitä joutuu aikalailla esittämään päivittäin ilosta.
Sitä se ei kumminkaan ole että olisin jotenkin täysin "happy".
Suurinosa tuosta ilosta on valhetta ja feikkiä.
Mikä hormoneista irtautumisesta sitten kuukausi kuukaudelta tekee vaikeaa?
- Ei samanlaista paineentunnetta lihaksissa
- Nivelet eivät ole niin elastiset
- Hitaampi palautuminen
- Olo ei tunnu niin miehiseltä, kuin hormoneilla
- Matalempi ego
- Vähäisempi itsevarmuus
- Epävarmuus
- Peiliin katsominen vituttaa
- Treenaaminen
- Syöminen
- Kehon painonnousu ja kireys
Sen mä voin sanoa, ettei tällä hetkellä oikeen kiinnosta mikään.
Tuntuu että pääni on tällä hetkellä, niin syvällä perseessä ja että ois jäänyt perkeleen syvään hankeen makaamaan.
En osaa ajatella realistisesti.
Vaikka ja kuka mulle sanois että olet hyvässä kunnossa, mua se ei vittuakaan kiinnostaa,
koska musta itsestäni ei tunnu siltä.
Kaikki tekeminen ja liikkuminen, sitä suoraan sanottuna joutuu pakottaa itseään tuohon kaikkeen.
En rypee missään itsesäälissä vaan totaalisessa raivossa ja vihassa.
Ja en todellakaan rakasta itseäni tällä hetkellä
vaan vihaan.
Teinipoikana olin todella pahasti pakkomielteinen treenaamaan.
Sitä tuli treenattua useita tunteja päivässä kotona sekä salilla.
Yksi treeni ei todellakaan riittänyt päivään.
Lenkeilläkim saatoin palaa useampi tunti ja lenkit olivat usein sen 12km.
Ei mitään tolkkua.
Sitä luuli että pienenkin hetken, kun jättää reenaamatta,
niin sitä luuli että lihoo tai kuihtuu.
Kärsin ylikunnosta myös ja pahasti.
Höllääminen oli todella vaikeaa.
Nyt on sama fiilis hormoneista, kuin tuolla teinipoika Tuomolla treenaamisesta.
Mieli yrittää jatkuvasti kallistaa takaisin hormonien tielle,
vaikka kaikki haitat muistankin ja mitä kaikkea paskaa ne mulle aiheutti,
niin silti.
Tuntuu että noi hormoonit meinaa viedä kaiken voiton kaikessa.
KERRAN ADDIKTI AINA ADDIKTI!
Kerran kun olet tuolle tielle lähtenyt, niin sieltä on todella vaikea irtautua.
Jos joku kärsii tästä samasta ja on hiljattain lopettanut hormonien käytön kokonaan, eikä vaan ole millään breikillä, niin kommentoi ihmeessä tänne.
Siitä olisi suuri apu!
Kiitos!
Olen puhunut.Peace.
2 kommenttia:
Tämä ei kiusaa itteä ainakaan enempää. Testotot lähteny nousuun,niin tarvi olla tk syynattavana enään! Heti kun yks pikku leikkaus asia varmistuu niin tää lyö rojut kiertoon! Tauolla sit hoidan itte sustalla 1lm 2-3vko.n välein ei tule kalliiksi.Venähti tuossa 8 vuodeksi välipäivä :D Nyt 1kk treeniä takana haukkariinki natuna 4cm lisää jo nyt! Jumalauta voin kuvitella kun rounaa heittää meneen miten turpoaa! kunhan pääsee aloittaan.. Pitää siihen leikkaukseen olla 100kg tai eivät leikkaa, niin sen jälkeen vedän sinne 120kg ainakin massat! En yllytä sua mut voin sanoa jos ei lopeta teeenaamista ja sitä tuskin teet niin ittensä rääkkäämistä on olla ilman ja pohtia noita asioita päivästä toiseen. Kuurilla itte muksut tehty ja on kaveteitakin joilla näin käyny. Et se on ihan munkista kii jos sitä kelaat kun se on ilman roinaakin tuurista kii tuleeko muija paksuksi vai ei. Mut mieti haluutko kelata tota kun se on ikuinen adiktio jos ei lopeta kokonaan salia.
Tuomo miksi et menisi vain korvaushoito määrillä testoa kerran viikossa lyöden? Elämänlaatu paranisi kummasti, kondis pysyisi siistinä, palautuminen nopeampaa ja sivareita ei noilla määrillä tule. Ihan turha sätkiä pikkutyttöjen tasoilla keräten rasvaa kroppaan kun estrot jyllää ja masennella veltolla kullilla. Anabolisilla tuhoaa sisuskalut pitkällä juoksulla, mutta sutikka kerran viikossa on jumalten lahja miehille. :)
Lähetä kommentti