tiistai 3. marraskuuta 2020

USKO UNELMIIN!

(Postaus 03.09.2020)

Iltaa arvon kansalaiset!

NYT on taas kortti!
Vuonna 2015 suoritin ekan kerran järjestyksenvalvojankortin, mutta sille tielle en jäänyt. Kaksi viikonloppua kokeilin hommia Ukemixin kautta, mutta palasin vanhoihin duuneihin takaisin.

Monesti minua kosiskeltiin oville, mutta en mennyt.

MIKSI?
En vaan ollut henkisesti valmis, sillä tuolloin en kestänyt yhtään vittuilua. Esimiehen käskyttelykin pisti suututtamaan ja olen nähnyt ryyppäämistä ihan riittävästi elämäni aikana.

MIKSI NYT?
Nyt olen henkisesti kasvanut ja rauhoittunut.
2019 vuoden loppupuolella minusta tuli esikoiseni isä ja jotenkin aikuistuin ja aloin ajattelemaan asioita ihan eri näkökulmasta.

Ihmiset joiden kanssa en
aiemmin pystynyt tekemään yhteistyötä
saatika sitten edes moikkaamaan, niin niistä suurinosa on minulle nyt läheisempiä ja jotkut jopa ystäviäni.

Minulle on aina sanottu, että minussa parasta on se, että olen aito ja rehellinen enkä tuomitse ketään. Oli kyseessä sitten minkälainen ihminen tahansa.
Tuo ei ole aina ihan pitänyt paikkaansa.
Olen ollut epärehellinen suurilta osin itselleni.
Joitain ihmisiä kohtaan olen ollut todella tuomitseva ja ennakkoluuloinen.

Tänä päivänä voin sanoa ihan rehellisesti, että olen nuo kaikki yllä mainitut. Ennakkoluulottomuuskin on jo vähän jäänyt taka-alalle. Siinä on vielä vähän harjoittelua.
Kun aloin kuuntelemaan intuitiotani, opin siinä samassa rakastamaan ja arvostamaan tekemiäni asioita ja ympärilläni olevia ihmisiä.
Opin myös kohdistamaan rakkauttani muita kohtaan, sekä vastaanottamaan sitä.
Vaikka minulla kova kuori onkin.

Mikä onkaan se kaikkein suurin voima?
Se on RAKKAUS!
Kun osaa rakastaa itseään ja ympärillä olevia ihmisiä, niin silloin osaa myös vastaanottaa ja antaa rakkautta oikealla tavalla ja taajuudella.
Unelmien ja haaveiden rakastaminen on myös tärkeää.
Mitä enemmän rakastat unelmiasi ja haaveitasi ja mitä enemmän uskot niihin, sitä vahvemmin tulet vetämään niitä puoleesi.

Uskokaa siis itseenne ja unelmiinne ja muistakaa rakastaa täysillä!

(Kiitos suuresti naiselleni Miia Ihalaiselle tekstin oikolukemisesta ja korjaamisesta. Olet minun universumini ja rakastan sinua sekä tyttöämme enemmän, kuin mitään koko universumissa. )

Täydellinen ihminen

(Postaus 14.02.2020)


Moikka!
Hoh hoijaa kuinka pitkään on ollut tarkoitus aloittaa blogin kirjoittaminen uudelleen.
Aiheen teksti on ollut jo valmiina pari kk.

Siitä on tosiaan kulunut tovi,  kun olen kirjoittanut yhtään mitään.
Monesti olen meinannut aloittaa kirjoittamisen ja sitten olen tullutkin toisiin ajatuksiin.
Vaikka kirjoittamista olenkin aina yli kaiken rakastanut, niin jostain syystä muutaman kuluneen vuoden aikana olen kirjoittamisesta ahdistunut.

Kuten youtube sarjassani
Möykerö puhuu
4. jakso – ”Feeling good” kerroin,
on vaan niin paljon helpompaa kertoa asiat videoilla tai livelähetyksessä, kuin kirjoittaa kaikki tekstinä, kuten kirjailija.

Mutta mennään asiaan.
Olen tässä jo pitkään miettinyt aihetta, mistä puhuisin ja sellainen aihe pompsahti mieleeni, kuin ”TÄYDELLINEN IHMINEN”.

MIKÄ, TAI KUKA ON TÄYDELLINEN IHMINEN?
ONKO SELLAISTA EDES OLEMASSA?

Tämä on sellainen aihe, mikä on laittanut ajattelemaan…
Monesti sitä sanoo, tai kuulee rakkaan elämänkumppaninsa sanovan, että ”olet niin täydellinen.”

Mikä määrittää täydellisen?
Onko se ihminen, joka keittää joka aamu ihanaa ja tuoretta kahvia?
Vai onko se se elämän kumppani, joka kehuu sinua herättyäsi komeaksi, tai kauniiksi.
Suutelee ja sanoo sinulle ne kuuluisat sanat
”Minä rakastan sinua”?

Vai onko se ihminen, jolla on kattava talous ja joka auttaa muita vaikka viimeiseen hengenvetoon asti?

Vai onko se ihminen, joka buustaa eteenpäin ja tuo joka päivään iloista ja positiivista energiaa?

Vai ihminen, joka huolehtii toisesta?

Vai ihminen, joka auttaa muita huolimatta siitä tunteeko edes heitä?

Vaiko isä, äiti, sisko, veli,  ukki,  mummi,  serkku,  täti,  setä,  eno, tai jotain siltä väliltä.
Joku, joka tekee kaikkensa,  että toisen olisi hyvä olla?

Nämä on niitä täydellisen ihmisen kysymyksiä,
mitä miettin lähes päivittäin.

Naiseni sanoi upeasti, kun kysyin häneltä millainen on hänen mielestään täydellinen ihminen:

”Ihmisen tekee täydelliseksi se, että hän tiedostaa omat puutteensa ja epätäydellisyytensä ja silti yrittää tehdä joka hetki parhaansa.
Ajattelen myös niin, että jokainen meistä syntyy jo valmiiksi täydellisenä, juuri sellaisena kuin on. Elämä itsessään hioo meistä pois tiettyjä ”epätäydellisyyksiä”, se on jatkuvaa kehittymistä ja uusien ulottuvuuksien löytämistä itsestään”.

Minä esim. usein sanon naiselleni;
”Sä olet täydellinen”.  Hän sanoo minusta samaa.

Minä taas näen ihmisen melkein täydellisenä jo silloin, kun ihmiseen voi luottaa 200%:sti. 
Oma mielipiteeni tähän kaikkeen nyt kun tarkemmin ajattelen on se, että ihmisen olemassaolo tekee meistä täydellisen.

Mikä sitten loppujen lopuksi onkaan täydellinen ihminen?
Jääköön se meidän jokaisen pohdintojen varaan…..

Tällaisia elämän pohdintoja.

Oli kiva kirjoittaa teille pitkästä aikaa ja katsotaan, jos sitä taas lähipäivinä kirjoittaisin lisää.
En lupaa mitään.

See ya later alligator and peace yeah boii cheese.
Palataan taas.