Vaput vietetty ja lepopäivät pidetty

Moi!

Tosiaan vaput on juhlittu ja levot pidetty.

Se ois yö jumpan aika.

Ei kyl millää jaksais.

Dieettiki täs vähä kussu.

4 päivää tullu mörssättyy kaikkee paskaa.

Nyt on pakko mennä karisuttaa kiloja.

Noo mut nou hätä äkkii ne ylimääräset lähtee.

Se ois aika antaa taas iskua haubereille, oikkareille ja rinnalle.

Huomenna voisin pitkästä aikaa kirjottaa taas jotain mielekästä jutskaa.

Vaikka miten mä palauttelen itteeni ja miten usein teen lihashuoltoa.

Mut nyt mä meen jumppaamaan.

VAPPUU!

Ei mul muuta kun HYVÄÄ VAPPUA! :D

Outo öinen haudankaivaja

Hellou!

Mietin tässä että mitä sitä kirjottais, niin ajattelinpa sitte tarinoida eilisen aamuyön kävelyreissusta. 

Oli synkkä ja myrskyinen yö, 

no ei vainaskaa. :D

Oli vilponen ja hiljanen aamuyö, lähdin salilta määränpäänä tammiston 24/7h Teboili. 

Lupasin vaimolle kun sillä oli röökit finaalissa et koukkaa himaan tullessani bensiksen kautta.

Koivuhaasta kävelin tammiston tebsulle. Oli muuten aikas vilponen keli kävellä. Onneks olin varatunu jollain tassolla vaatetuksen kanssa.

Reiskat oli kyl jäässä kun himaan pääsin.

No mut jatketaas juttua. 

Kävellessäni tebsulle, kävelyreitillä menin Pyhän Laurin kirkon ohi, jossa on myös hautuumaa.

Siinä pitkältä jo katoin kun punanen uudehko maastoauto oli kirkon parkkiksella parkissa, kahen talon välissä valot päällä. 

En tarkemmin nähny oliko jopa pitkät. Kelasin hetken et mitä joku tekee aamuyöllä klo.01.30 kirkon parkkiksella. 

No ensimmäisenä mieleen tuli tietenki et se oli pysähtyny siihen hetkeks puhuu tyylii puhelimeen tai venas jotain.

Päästyäni siihen kohdalle, näin auton tarkemmin se näytti Nissanilta ja sillä oli salee pitkät päällä.

Sitte katoin tarkemmin autoon päin ja mielessäni tokasin et mitä helvettiä...!?

Sielt kahden talon välistä meni vissii pienet portaat jotka johti pikku hautuumaan puolelle. Ainaki näytti siltä.

Sieltä hautuumaan puolelta auton valojen joukosta hahmottu joku äijä. 

Vielä lähemmäksi päästyäni näin tarkemmin minkä näkönen ja about ikänen se oli.

Veikkasin et kuudenkymmenen, sil oli harmaat hiukset ja yllään vaatteet mitä vähä hahmotin, jaloissaan kollarit tai verkkarit ja yläroppaa peitti kollaripaita.

Mikä mua eniten ihmetytti niin se kun se oli sielä rautalapion kanssa ja lapio jotain. 

Lappari oli vähä tän näkönen.

Vaatteista ei niin tarkasti saanut selkoa, kun auton valot paisto niin kirkkaina. 

Ukon huomattua mut kun jäin kyttäämään mitä se duunaa, niin hän vissii säikähti ja lopetti heti lapiomisen, jonka jälkeen vuorostaan hän alko töllöttämään mua. 

Äijä näytti ihan vanhainkodista karanneen näköiseltä ja vähä tärähtäneeltä. 

En viittinyt siinä alkaa huutelee sille mitää,  tokasin vaan ääneen jep jep ja jatkoin matkaa.

Oli kyl vähä creepy tilanne. 

Myöhemmin kelattuani tilannetta, 

mietin et jos se oli istuttamassa kukkia tai siistimässä hautakiven ympärystä tai jos se oli haudankaivaja.

Mutta kun tarkemmin alko miettimään asiaa, kuka tohon aikaan istuttaa kukkia tai siistii haudan ympärystä.

Ylipäätään mitä haudankaivajakaan tohon aikaa olisi töissä.

Toivottavasti se äijä ei ollu hautaamassa sielä ketään tai ylipäätään häpässy kenenkään hautaa.

Olis varmaa pitäny soittaa kytille.

Tiedä häntä.

Tällanen tarina tällä kertaa.

The Möykky kiittää.

Hyvää viikonloppua kaikille lukijoille.

ENERGINEN (EI ENERGINEN) ENERGINEN

Moi!

Moni varmaa kelaa lukiessaan ton otsikon, et "MITÄ V**TUA!?

Joo on vähä hassu otsikko. :D

No mäpä selitän miks tollanen.

Tänään aamulla heräsin energisenä ja oli muutenki hyvä pitkälle päivää.

Kunnes siinä aamupalan jälkeen kattelin töllöö ja päätin et vois pelaa vähä pleikkaa.

No tulihan sitä sitte pelailtua jokunen tunti, jonka takii safkaamis aikataulu kusi.

Pelatessa kun ajan kulkua kun ei huomaa.

Päivän aikana en ollu muuta syöny kun 

100g puuroa, 250g maitorahkan,

60g heraa, 1 eloveena kaurapatukka ja pähkinöitä. 

Olin syöny sen about 1000 kalorin edestä.

Vettäkin oli tullu juotua aikas heikosti, toisin kun taasen kahvia jota join useamman kupin.

Sitte oli kauppareissun aika jonne v**utti lähteä.

Kaupassa pää oli aivan jumissa eikä aivot raksuttanu, oli kirjaumellisesti aivan hukassa.

Olo oli kun ois valvonu 2 vuorokautta putkeen ja energiatasot aivan maassa ja päälle viel hervoton v**utus.

Kaupassa päätin kun himaan ollaan viety kauppakassit, 

niin tän jälkeen haen meille nopeeta safkaa hesestä.

Minä ja vaimo, me kummatkin oltiin syöty tosi huonosti päivän aikana, mikä huono dieettimme kannalta.

Vaikka joskus sanoinki blogissani, "etten enää koskaan hesestä osta mitään". :D

Nyt oli aivan pakko, teki mieli hampparii. :D

No tankkaus mätön jälkeen ite vetäsin viel kiivin jälkkäriks.

Hetken päästä meitä kumpaakkn alko ramasee aivan sikana, ois voinu samantien nukahtaa.

No mut yht äkkiä siinä teevettä keittäessäni meitsii iski aivan tajuton energiapiikki, silmät aukes ja tuntu siltä et on vaan pakko liikkua. 

Ihanku olis ollu tyylii aineissa. 

Vaimo vaa katto mua ja sano: "Oot sä vety jotain, mä oon huolissaan"? 

Meitsi vaan nauro ja vastasin en.

Tiedä mitä siihen mun hampparin väliin oli laitettu. :D :D :D

Energiat on nyt vähän tasaantunu, mut vieläki on tosi energinen olo ja hyvä fiilis. Tällanen olo sais olla joka päivä.

Ei ressaa mitään, eikä mieltä paina mikään ja muutenki positiivinen fiilis. :D

Saa nähä miten saa unta tänä yönä.

Aikasin aamulla olis tarkotus mennä puntille. :D

Öitä.

Pari reenivideoU

Tässä ne pari reenivitskuu jotka lupasin lisätä tänää.

The Möykky kiittää ja kumartaa.

Ei muuta kun öitä.

Väsy painaa mutta reenit kulkee

Moi!

Tosiaan väsy painaa päällä mutta reenejä se ei haittaa. 

Kahvii on tullu juotuu oikee urakalla et pysyy silmät auki. :D

Painoki on tippunu tasaseen tahtiin.

2,5 viikkoa dieettii takana ja painoo on lähteny 1.3kg.

Aamupaino on nyt 103.7kg.

Meitsi on aivan hemmetin tyytyväinen tähän et näin tasasee tahtii paino tippuu ja mikä hemmetin positiivista silloin tietää että myös liha pysyy.

Aerobista en tee tällä hetkellä ollenkaan. 

Vast sit alan tekemään jos painon lasku alkaa junnaa. 

Eikä tässä mihinkään kisoihin olla menossa et ois kiire pudottaa painoo.

Katotaa sitte kun raha suosii meitsii enemmän jos sitä sit jonkun valkun palkkais itelleen. 

Eilen oli tuplapäivä. 

Päivällä kävin paukuttamassa etureisii ja olkapäitä, illalla oli sitte takareisien ja takaolkapäiden vuoro.

Eilisen illan reeni vähä kusi kun siinä tutustu uutee sali duudee. 

Sen kanssa siinä rupatellessa vierähti nopeasti tunti, jonka jälkee tajus et ei hemmetti puolet reenistä on viel jäljellä. Loput reenistä teinki sitte tajuttomalla sykkeellä. 

Mikä oli viel pelastus et meikällä oli evästä mukana niinku aina, ettei tullu niin sanottuu kataboliaa. :D

Äsken kävin pumppaamassa selän.

On toi vaa niin hyvä ku vaihtelee noita reenejä erilaisiksi viikko viikolta. Saa aivan eri tuntuman lihaksii. Välillä tulee tehty noin ettei sitä jämähdä yhteen ja samaan.

Tuli kuvattuu pari video pätkääki reeneistä pitkästä aikaa. 

Eiliseltä yks video ja tält päivältä toinen. 

Mut ne mä lisään huomenna.

Nyt meen syömään ja sen jälkee saunomaan. 

The Möykky kiittää.

Jännittävyyksien jännittävyys.

Morjens!

Eilen oli jänskä päivä, soitin meinaan tosi jännitävän puhelun. Etsiskelin keskiiviikkona netin ihmeellisestä maailmasta isoisääni jota en ole koskaan tavannut enkä ylipäätään ole jutellut hänen kanssaan ja kyselin vähän hänen tietojaan myös sukulaisiltani. Olin jo aikeissa luovuttaa etsinnät kun en löytänyt mitään hänestä. Mielessäni kumminkin mietin että mähän en luovuta, jos en tänään löydä isäisääni niin löydän sen joku toinen päivä. Koko ajan mielessä kumminkin pyöri että pakko löytää isoisä tänään. Pidin muutaman tunnin tauon jonka jälkeen isoisä unohtu vähäks aikaa mielestä. 

Siinä sitten illalla vaimon kanssa telkkaria katsellessamme, vaimo heitti mikä sen sun isoisän nimi olikaan...?

Jonka jälkeen kerrottuani jatkoin itsekin etsintöjä. Vaikka Fonecta Finderistakin jo aikasemmin isoisääni olin yrittänyt etsiä ja tuloksetta, niin kokeilin sitä myös uudelleen. Mutta tällä kertaa en koko nimen perusteella, nyt ihan vaan etu ja sukunimen ja sukunimen kirjotin huvikseni eritavalla. Sattuman kaupalla löysinkin yhden osuman ja vielä oikealla nimellä. Yksi ja ainut sen niminen henkilö löyty jota etsin ja vielä paikkakunnalta jossa olen kuullut hänen asuneen.

Odotin seuraavaan päivään.

Aamulla herättyäni jännitys oli aivan älytön että löytämääni numeroo pitäisi soittaa, numeroo josta saattaisi vastata isoisäni. Mulla oli aivan itsevarma fiilis että numerosta vastaisi isoisäni.

Odotin iltapäivään, vaimo oli jo monta kertaa sanonut mulle että: "Soita jo soita jo! Mua jännittää sun puolesta ihan sikana. Oot jo pidemmän aikaa halunnu saada yhteyden isoisääs ja nyt sulla saattais olla siihen mahdollisuus".

Vaimo kirjoitti mulle jopa lapun, kun mua jännitti niin paljon ja mulla oli muutenki sellanen fiilis että alkaisin jännittyneenä änkyttämään ja menisin aivan lukkoon. Lappuun vaimo kirjoitti mitä langan toisessa päässä olevalta kysyisin että saisin selvyyden siitä onko puhelinen toisessa päässä isoisäni eikä mikään huijari. 

Näppäillessäni numeron puhelimeeni ja odottaessani että puhelin alkaa hälyyttämään, alkoi sydän jyskyttämään vimmatusti.

Puhelin alkoi hälyyttämään, muutaman kerran hälyytettyään puhelimen toisesta päästä vastasi joku...? Mutta ei nimellä.

Jonka jälkeen minä esittäydyin ja kysyin: "Oletko sinä X niminen ja sanooko sulle nimi X mitään".

Sanooko X nimellä mitää, viittasin mummooni. Hän vastasi heti: "KYLLÄ sanoo". Tämän jälkeen kysyin: "Onko hänellä mummini kanssa yhteinen lapsi poika X niminen". ja siihen hän vastausi: "on".

Tämän jälkeen menin aivan jumiin ja sydän alkoi jyskyttää entistä enemmän.

Mutta samoin tein sanoin: "että haluan tutustua häneen". Heti kommenttini jälkeen isoisä tokas: " Kukas sä olet"? Vastasin: "Lapsenlapsesi Tuomo Korhonen".

Jonka jälkeen "Ai että lapsenlapseni"?

Isoisä kuulosti todella innokkaalta mutta myös jännityneeltä. 

Siinä sitten turisimme tovin ja mä tyhmänä heitin että käviskö että näkisimme lauantaina jo. 

En miettinyt yhtään että hän saattaisi haluta sulatella tätä asiaa.

Enkä tajunnut kysyä vaiko tuliko tämä liian äkkiä.

Isoisälle kyllä sopi että olisimme nähneet huomenna.

Itselläni oli kiire nähdä isoisäni koska autokyyti oli tiedossa hänen luokse.

Joka sitten peruuntukin tänää, jonka jälkee jouduin peruumaan tapaamisemme.

Kysyin tämän päivän puhelussa isoisältä: "Tää tapaaminen muutenki tais tulla vähän liian äkkii"? Tähän hän tokas: "Kyllä tuli joo". 

Sovimme että sulattelemme asiaa ja että näkisimme myöhemmin ja ilmottaisin hänelle ainakin viikon varoitus ajalla tapaamisesta.

Sellanen tarina tällä kertaa. 

Hyvät viikonloput kaikille lukijoille. 

The Möykky kiittää.