Tässä vanhaa rock'n rollia kuunnellessani kahvikupin äärellä mietiskelen että mitä sitä tänne taas raapustais.
Välillä meinaa jutut käydä vähiin ja kirjoittaminen tuntuu todella hankalalta ja vaikealta.
Ei viittis kumminkaan mitää turhaakaa p**kaakaan raapustaa.
Tekstinhän pitää olla mielekästä luettavaa.
Jos se ei oo mielekästä eikä siitä saa sellasta niin ei sitä kannata sillä hetkellä kirjottaakkaan.
Koska melko varmasti sitä ei tule sillon kovin moni lukemaankaan.
Mä en vaan ymmärrä sitä et miten mulle, joka on nassikasta asti kirjotellut kaiken maailman tarinoita ja runoja, niin kirjottaminen voi olla niin vaikeaa.
Monesti kun skippaan kirjoittamisen niin sillä hetkellä saattaa olla joku tosi hyvä stoori minkä kirjottais. Ja sitte sen skippaa seuraavalle päivälle, seuraavana päivänä kun sitä koittaa miettiä että mitäs mun pitikään kirjottaa, niin suurin osa jutuista onkin unohtunut.
Tännekin vois jossain vaiheessa kirjottaa jonkun kauhu jännäri tai toiminta tarinan.
No niin kirjotetaas jotain mielekästä.
Mä oon tänne nyt niin useaan otteeseen kertonut ja avautunut leikkauksen jälkeisestä voinnista, joten ajattelinpa nyt kirjottaa raapustaa jotain muuta.
Tähän väliin kumminkin pienesti voinnistani.
Vointi alkaa olee jo hyvä ja viikko vielä saigonia ja sen jälkeen normaalin arjen pariin.
Dodii ja nyt jutun pariin.
Katsoin tossa hiljattain mielettömän hyvän dokumentin Alzheimeristä Alive Inside: A Story Of Music & Memory.
Tää oli niin tunteita herättävä dokumetti.
En oo aikoihin kattonut näin tunteita herättävää dokkaria.
Tän katsottua tuli aivan hemmetin hyvälle mielelle.
Tässä koskettavassa ja tunteita herättävässä dokkarissa seurataan Newyorkilaista sosiaalityöntekijä Dan Cohenia, joka onnistuu palauttamaan Alzheimer- potilaiden muistoja musiikin avulla.
Elokuva tukee pyrkimyksiä korvata musiikkiterapialla lääkkeitä dementiapotilaiden hoidossa. Cohen on luonut Musiikki ja Muisti -menetelmän, joka käyttää hoidossa musiikkiterapiaa. Hän on soveltanut metodiaan vuodesta 2006 saakka. Menetelmä on levinnyt eri puolille maailmaa.
Dan Cohen
Kuinka uskomatonta että kuninka monikin pärjää ilman lääkkeitä ja pelkän musiikin avulla. Ja uskomatonta miten sitä saa vietyä elämää paikkoihin missä tuntee että se olisi menetetty jo. Tärkeintä Cohenin sanoin on kysyä ihmiseltä johon haluaa saada kontaktin, mikä on lempi kappaleesi. Mun mielestä nämä kaksi ihmistä olivat uskomattomia dokkarissa. Tässä tulee ensimmäinen 94-vuotias Henry joka pitää gosbelmusiikista ja kirkko oli hänen koko elämänsä. Henry kärsii dementiasta. Henry istui pyörätuolissa käpertyneenä silmät ummessa ja kädet ristissä. Henry oli ollut 10 vuotta hoitokodissa hoidossa, eikä sinä aikana hänen tyttärensä ole saanut oikeen minkäänlaista kontaktia isäänsä. Ennen kuin vasta kun hoitajan laitettoi kuulokkeet Henryn korville ja soitti miehen mieleistä musiikkia. Henry alkoi tassahtelemaan pyörätuolissa ja laulamaan. Se näytti oli aivan mahtavan näköistä ja upeaa. Tässä klippi:
Tässä tulee toinen John joka kärsii kanssa dementiasta.
Vanha ukko joka istui sängyllä töllöttäen.
häneen oli ollut vaikea saada mitään kontaktia. Johnista ei meinattu muutenkaan oikeen saada mitää kunnolla selville. Johnille näytettiin ensimmäisenä hänen vanhoja valokuvia. Muutamia asioita tiedettiin Johnista, että hän oli pelannut nuorena Baseballia. Kutsuntojen jälkeen hän oli palvellut Los Alamosissa. Armeijassa saatujen säteilyrokotusten takia, John menetti kaikki hiuksensa. Sodan jälkeen hän esiintyi näyttelijänimellä Larry Stewartin. Muistiksi sanottu aistilanne Johnin mielessä pyörivä oma elokuva on poissa. Hänen rakkautensa ja unelmansa ovat poissa. Hoitajan laitettua Johin korville kuulokkeet ja hänen lempi kappaleensa Oh Johnny, Oh. John alkoi tanssahtelemaan tuolissaan ja laulamaan. John näytti siltä että hän oli taas täynnä elämään. :D
Ärsyttää että tästä ei löytynyt video klippiä tubesta.
Tällanen hoitomenetelmä pitäis ottaa käyttöön suomessakin, jos ei jo ole.
Toimis aivan sata varmasti.
Musiikki on muutenkin sellainen että se tuo ihan kelle ihmiselle vain hyvän mielen ja muistoja.
Kokeilkaahan tekin tällainen testi.
Tää tuntu aivan uskomattomalta.
Menkää esim. sängylle makaamaan ja ottakaa hyvä asento.
Laittakaa kuulokkeet korville ja lempi musiikkia soimaan, keskittykää kipaleen kaikkiin saundeihin ja lauluun.
Fiilis on aivan uskomaton.
Ne jotka omaa Netflix tunnukset niin tän filmin näkee sieltä.
Kannattaa katsoa.
Niinkun viime kirjotuksessa kerroinki että tullu nukkuiltua aikas paljon ja myös lepäiltyä.
Olenhan mä käyny kyl kävelemässäkin, koska lääkäri suosi sitä ja sano et se edes auttaa paranemista.
Ihan outoa kun ei voi saa eikä saa kantaa mitää maitopurkkia raskaampaa.
Kaupassakin jos on vaimon seurana ollut niin kattonu vaa viressä kun vaimo on kaikki ostokset yksin kantanu.
Lukuun ottamatta wc+talouspaperi 8kpl pakettirullia mitkä mä olen itse kantanut. :D
Pinna ollut aivan törkeen kireellä melkeen joka päivä. Ja tuntuu vaan kiristyneen.
Ottanu päähän tää kun on toipilas ja kun ei oikeen voi mitää tehä.
Haluis vaan et täst paranee mahdollisimman nopee.
Viime viikolla tuli puolessa välissä viikkoa
käytyä peijaksessakin näytillä.
Yks leikkaushaava oli vähän huonos hapes ja alavatsa oli hemmetin kipee.
Lekuri mielipide haavasta leikkaushaava oli ok. Ei tulehdusta paranee pikku hiljaa.
se sijaan vatsalaukusta löyty varjoainekuvauksessa pieniä ilmakuplia jota on jäänyt leikkauksesta kun leikkauksen aikana vatsaan on laitettu vatsakaasua. Ne häviää ajan kanssa. Mitä alavatsaan tulee niin, oikealla puolella alavatsaa, sillä alueella ilmeni isohko mustelma ja pientä sisäistä verenvuotoa. Se kohta mulla vatsasta oli hemmetin kipeä.
Ei onneks oo mitää vakavaa toi pieni sisäinen verenvuoto, mutta kyllä multa kysyttiin haluanko jäädä sairaalaan vai mennä kotii.
Valitsin kodin, lekuri käski tulla takas jos kivut voimistuvat tai jatkuvat pitkään.
Kysyi samalla löytyykö multa kotoolta kipulääkkeitä,
esim. Buranaa, Panacodia, Tramalia.
Vastasin kyllä löytyy, Buranaa, Paratabseja, Panacodia.
Ja löytyy Tramaliakin.
Alkuunsa noihin kipuihin käytin tota burana 600-800mg ja Paratabs 1g, 3-4 päivässä.
Ennen kuin peijaksessa neuvoi että voin korvata ton paratabsin Panacodilla.
Tämän jälkeen jatkoin Burana 800mg ja 500mg Panacodilla.
Jouduin lopettamaan Panacodien käytön kun niistä tuli niin huono olo et siirryin vanhaan Buranaan ja Paratabseihin.
Kunnes nekin lopetin helvetin moisen närästyksen takia. Tämän jälkeen siirryin 50mg Tramaliin 2 päivässä aamuin illoin ja tarvittaessa olen ottanu burana 800mg tai 600mg.
Tää uus setti Tramal ja burana on toiminu hemmetin hyvin ja uni on maistunu entistä paremmin.
Nyt voin vähän paremmin. Alavatsa ei oo niin kipeä enää kun viimeviikolla ja leikkaushaavakin on lähteny paranemaan päin.
Muuthan haavoista viime viikon jälkeen alkoi näyttämään jo paremmilta.
Onhan noita kipuja silti vielä ja välillä ne on tosi helvetillisiä. Ja on varmasti pidemmän aikaakin. Mitä muistelen vanhasta leikkaustoipumisestani.
Mut jos noi kivut on näin voimakkaita viel ens viikolla, mitä on ollut välillä niin kun tossa äsken mainitsin helvetillisiä, täytynee mennä sit käymää lekurissa näytillä.
Tän näköinen vatsanseutu oli tämän viikon alussa:
Siistin näköset arvet tulee olemaan,
verrattuna edelliseen leikkaukseen.
Täl hetkellä vatsa näyttää siltä kun ois haulikonreikiä täynnä. :D
Yks noista vekeistä näyttää
Ihan kirkkoveneeltä kun tarkkaan katsoo.
Vasemmalla ylin vekki. :D
Tältä näyttää vekit ny:
Turvotuskin vähä lähteny kun ostin tällasta:
Ostin tän Laxogasin sen takia ku pakki on ollu törkeen turvoksissa jo pidemmän aikaa.
Tän pitäis vähentää vatsakaasuja ja turvotusta.
Toi ylimääränen turvotus johtunee siitä kun olivat tähystysleikkauksen aikana laittaneet mulle vatsakaasua normaalia enemmän.
Tuli ostettua tossa hiljattain Arla Protein Jogurtteja ja Prode rahkojakin riittävä määrä. Ni lähetin purkkien kannet postiin ni sain sieltä tällasen siistin näkösen Ela paidan:
Edestä
Tukka, parta ja amisviiksetkin lähti. :D
Takaa
Sivulta
Vaikka en nyt erityisemmin Elaa kuuntelekkaan. Joskus kyl tuli kuunneltua.
Täytyy kyl sanoa et tos Vain Elämää 3 kaudessa missä oli Elakin mukana ni veti kyl hyvät setit muiden kipaleista.
Jos sillä nyt alakais ton jälkee taas nousukausi.
Niinhän se Cheekikin nous takas pinnalle ku se kävi pyörähtämässä Vain Elämässä.
Ja nouski hemmetin hyvin pinnalle.
Suomen menestyneimmäks Räppäriks.
Ite en niin hirveesti vaan välitä tosta suomi räbästä.
Tuleehan niit välillä suomalais räppäreiltäki ihan hyvii biisejä.
Mut pidättäydyn silti tos jenkki räpissä.
Vanha kunnon jenkki Old School räppi on hyvää.
Joop.
Ostin tabletillekin pari E-kirjaa:
Kija number 1. Kuokkamummo
Suomen Stephen Kingiksi sanotun kauhukirjailian Marko Hautalan uusinta tuotosta.
Kerrotaas vähän kirjasta.
Kirjan otsikossahan heti lukee näin:
Lue tämä, ja ensi yönä et nuku.
Kuokkamummo on vaaslainen Urbaanilegenda lapsia tappavasta mummosta.
Syrjäisen lähiön nuoret kokoontuvat pommisuojaan peloteltavaksi Kuokkamummolla. Onko kyse pelkästä leikistä?
Maisa kiinnostuu tekemään väitöskirjaa lapsuusseudustaan, siellä elää yhä sama, hänellekin tuttu julma perinne, johon lapset painostavat toisiaan osallistumaan.
Muistot kotisedusta ja teinirakkaudesta vaivaavat yhä myös aikuista Samuel Autiota, hän ei saa niistä otetta. Jos kuokkamummo on pelkkää kaupunkilegendaa, miksi ihmisiä katoaa jäljettömiin? Entä mitä tapahtuu autiossa, kielletyssä kartanossa merenrannalla?
Heikkohermoinen lukija ei haluakkaan tietää.
Mitä Kuokkamummo tekee:
Kuokkamummo ei pelkästään tapa lapsia.
Se on vanha kuin meri ja taivas. Se hiipii rantametsissä ja niiden isojen kivien välissä ja kaatuneiden puiden takana. Paljain laihoin varpain se menee kuin minkki. Ja jokainen, joka käy sen talon pihalla ilman lupaa, joko kuolee tai tulee hulluksi. Se odottaa, että joku liikaa kiroillut jää joukosta jälkeen, kuselle tai tekstaamaan tai katsomaan perhosta tai pelastamaan linnunpoikaa. Se odottaa, että sille käännetään selkä. Se humauttaa kuokan lapaluiden väliin niin, että ilmat menee pihalle ja jaloista häviää tunto.
En vielä päässy kirjan sisälle niin että se ois koukuttanut mut lukemaan.
Mut pakkohan ton on olla hyvä. Aika moni kehunut tota kirjaa.
Siirrytääs sitten toiseen kirjaan
Kirja Number 2. Saattaja
Kuvaus kirjasta:
Hyytävätunnelmainen kauhuesikoinen Stephen Kingin hengessä.
Kaikki alkaa, kun Lilja muuttaa entiseen kotitaloonsa. Kellarin valot räpsyvät ja keskelle lattiaa ilmestyy tyhjästä lätäkkö. Talon edelliset asukkaat ovat lähteneet nopeasti, kuin pakoon. Kun naapurin vanha nainen puukotetaan raa’asti ja Liljan äiti löytyy kotitalon kellarista koomaan vajonneena, Liljan lapsuusmuistot ja painajaiset alkavat loksahdella yhteen: Liljalla on erityislaatuinen kyky, jota hänen odotetaan käyttävän.Saattajaon vahva kertomus kohtalon väistämättömyydestä ja vastuuseen kasvamisesta, se raottaa myös verhoa muinaisten myyttien todellisuuteen. Teoksen piinaavuus syntyy nimettömästä uhkasta, jonka kylmän hengityksen tuntee koko ajan niskassaan.
Tää vaikuttais vielä paremmalta kun Kuokkamummo.
mut vaikea sanoa kun ei oo kumpaakaan vielä lukenut.
Mul on hemmetisti kirjoja muutenkin kesken. Täytyy kyl lukea ne eka alta pois. Jos vaan malttaa
Se on aina kun ostaa jotain uutta, niin sitä haluaa heti siirtyä uuden pariin ja jättää vanhan pölyyntymään. :D
Outoo kyl lukee tol tabletilla kun on tottunut tavalliseen kirjaan, mut eiköhän siihenkin totu.
Jos ei totu laitetaan tottumaan, pakkohan noi on lukasta pois alta, kun tuli noin mielenkiintoset kirjat hommattua.
Mitäs mitäs.
Katoin tossa hiljattain muutaman ihan hyvän leffanki.
Aikuisten Poika 2014
Tää oli hemmetin hyvä leffa sai nauraa vähän väliä.
Esa Nikkilä veti kyl hyvä roolisuorituksen Oliverin roolissa.
Oli Hietalahdellakin ihan ok rooli.
Leffasta:
11-vuotias Oliver (Esa Nikkilä) menettää vanhempansa autokolarissa. Oliver ei voi hyväksyä sitä että vanhemmat kuolivat kolarissa, vaan sen sijaan hän alkaa tutkimaan mikä johti onnettomuuteen. Tutkimustensa lomassa Oliver tutustuu hälytyslaitteita kaupittelevaan Joonakseen (Kari Hietalahti) ja heidän välilleen kehittyy odottamaton ystävyys.Kesän aikana Oliver tutustuu myös mainioon parivaljakkoon Jaakkoon (Esko Salminen) ja Rafuun (Sulevi Peltola), jotka pyörittävät vanhaa elokuvateatteria.
Aikuisten poika on surullinen, hauska ja vauhdikas selviytymistarina ja näyttö siitä, kuinka elämä kantaa kaikkein pahimpienkin paikkojen yli.
Traileri:
Wolves 2014
Tästä en erityisemmin ala kertomaan.
Sen sanon et oli hemmetin hyvä action bläjäys ja varsinkin ihmissusien ystäville.
Jason Momoalle sopi kun nyrkki silmään toi Ihmissuden rooli.
Akaisemmin en tykännyt hirveesti tosta kyseisestä näyttelijästä.
Mutta nykyään tekee hyviä rooleja.
Traileri:
Road To Paloma 2014
Jason Momoan toinen leffa.
Tää muistuttaa aikas lailla vuoden 1969 vanhaa prätkä leffaa Easy Rideria.
Tää eroaa sillä tavalla, että leffa ei oo pelkkää prätkällä ajelua maantiellä,
niin kun Easy Riderissä.
Road To Paloma leffassa Momoa näyttelee intiaania (Robert Wolf) jonka mutsi raiskattiin raasti ja pahojen raiskaus vammojen takia kuoli. Tekijä saatiin telkien taakse,
mutta vapautettiin parin vuoden päästä.
Wolf otti selvää miehen vapauduttua, missä tämä asuu ja tappoi hänet raalla tavalla.
Tämän tehtyä hän on joutunut olemaan pakosalla jo pidemmän aikaa.
Tien päällä Wolf tutustuu alkoholisoituneeseen entiseen bändäriin Cashiin (Robert Homer Mollohan), heistä tulee todella hyvät ystävät.
Ei oo tullu taas vähään aikaan kirjoteltua.
Kelasin et vois laittaa tänne noi pari reenivideoo mitkä kuvasin tos noin.4 viikkoa sit.
Sain ne vasta hiljattain ladattua tonne tubeen.
Oikee keksiny mitä täs kirjottelis.
Mul on tos yks toinen uus blogiteksi mikä on vähä keskeneräinen.
Kelasin sitä ennen jakaa nää videot ja skriivata tänne vähän jotain.
Kirjotan sen tekstin huomiseks viimeistään loppuun ja julkasen sen sit.
Kerron siinä tarkemmin kuulumiseni.
Ei oikee meinaa jaksaa kirjotella, kun yrittäny täs toipuu ja noi kipulääkkeet pistää väsyttämään hemmetisti.
Tullu nukuttua hemmetisti ja lepäiltyä kun toi maha ja pallea on ollut hemmetin kipeinä vieläkin. Kipulääkkeetkin jeesii sen pari tuntia. Ei niitäkään viittii koko ajan popsia, syön meinaa aika vahvaa kipulääkettä. Burana 800g ja Paratabs 1g, Pistää vaan närästämään ja pierettää.
Luulis et noi säryt ois jo vähän hellittänyt kun leikkauksestakin tulee tänään täyteen 2 viikkoa.
Mutta ei ni ei.
Tässä tulee nyt ne videout:
Tän ekan videon jaoin 3 osaan.
Sitte toisen videon vuoro:
Näin. Lähen ny lepäilemään ja kattomaan jotain leffaa.
Tällä hetkellä väsytä yhtään ku tullu nukkuiltua aikas paljon. :D
Julkasen nyt tän tekstin mikä piti päivällä kirjottaa loppuun mut oli niin hirvee olo.
Varsinki kauhee väsy ja kivut ettei yksinkertasesti pystynyt kirjottamaan.
Täällä ollaan.
Nimittäin Peijaksessa.
Leikkaus meni hyvin.
Meikäläiseen pumpattu kyl hyvä määrä
kipulääkkeitä.
Meinaa tulla yhtään mitään tästä kirjottamisesta.
Silmät lumpsuu vähän välii ja yks kattoo lintuu ja toinen kalaa.
Koko ajan tulee ylimääräsiä tai vääriä kirjaimia/tekstiä blogi kirjotukseen.
Nyt moni varmaan ajattelee et miks toi Tuomo kirjottaa jotain blogia kun vasta
hetki sitte päässyt leikkauksesta.
Tuli nyt vaan semmonen olo et haluun kirjottaa.
Hetki sitten pääsin heräämöstä osastolle ja just hetki sitten heräsin.
Mietin huonossa olossani pitäiskö kirjottaa.
Aika hankalan olosta tää on ollut nyt tällä hetkellä
Mutta ei tässä koko ajan jaksa nukkuakkaan, vaikka kivut onkin helvetilliset.
Kohta vaimo tulee käymään ja tuo mukanaan mulle tabletin ja kuulokkeet.
Sitä pääsee sit myöhemmin kattomaan vaikka jonkun leffan.
Tuli hommattua tos muutama päivä sitten
tää Samsung tabi. Just tätä leikkausta varten ja ihan tyytyväinen ole ollu.
Näppärä 8 tuumanen tabletti.
Samsung Galaxy 4 8 4G
Tekniset tiedot The Möykyn sanoin:
Täysin uusi Samsung Tab 4 sarjalainen tarjoaa vastinetta moneyille. Uudet muodot, vaikuttava teho ja pinta takaavat että tabu toimii aina todella tehokkaasti. Mobiililaajakaista liittymällä nautit vaikka vesilasin tai muun nesteen keran nopeasta yhteydestä, vaikuttavat tehot toimivat kuten aina ja siellä missä pitää, enään ei tarvitse odottaa bussiakaan pysäkillä seistä nököttäen vaan voi vaikka hiperrellä tablettia. Jos et tiedä mistä saat hommattua tällaisen tabletin, tai saman tyypisen mutta eri merkkisen niin ei hätää, minulla on tähän ratkaisu. Esim. Yliopiston Apteekki, Asema Apteekki, Uusi Apteekki jne. yhtä hyviä ovat ja varsin toimivia tabletteja, Burana, Panacod, Panadol, Disperin jne. Tabu toimii hyvin varsinkin kovaan kipuun, mikäli haluat nämä ominaisuuden käyttöösi valitse tuote lähimmältä apteekiltasi.
Huom! Tämä oli huumorilla höystetty teksti eikä tätä pidä ottaa tosissaan.
Tässä tekstin alapuolella on oikeat tekniset tiedot:
Tärkeimmät ominaisuudet
Tuki mobiililaajakaistayhteydelle, jopa 150Mbit/s (4G/3G/HSDPA+ ja EDGE/GPRS)
8 tuuman TFT kosketusnäyttö, Gorilla -lasin suojaama
Neliydinprosessori, 1.2GHz
16 Gt sisäistä muistia
GPS -tuella
WLAN -tuki
4450 mAh akkukapasiteetti
Paino 320 g
Mitat 210 x 124 x 8 mm
Valmistajan takuu laitteelle 24 kk
Näyttö ja käyttöliittymä
8 tuuman kapasitiivinen TFT kosketusnäyttö
16 miljoonaa väriä
1280x800 pikselin resoluutio
Multi-touch
Corning Gorilla -lasi ehkäisee naarmuuntumista
Android Os 4.4 (KitKat) -käyttöliittymä.
Kuva/kameraominaisuudet
3 megapikselin kamera
Edessä 1.2 megapikselin kamera videopuheluita varten
Videotallennus
HD-resoluutio (720p) 30 fps
Muistitoiminnot
16 Gt suuruinen sisäinen muisti
MicroSD-paikka, tuki 64 Gt asti
Yhteydet, navigointi ja liitettävyys
GPS
GPS nopeuttaa ja tarkentaa paikannusta
Google Maps -tuki
Langaton Bluetooth-teknologia 4.0
WLAN a/b/g/n/ac
USB 2.0 -yhteys tietokoneelle
Tiedonsiirto
4G vastaanottonopeus enintään 150 Mbit/s ja HSUPA lähetys 5.76 Kbit/s
Iski aivan törkeen huono olo noista kipulääkkeistä.
Tuska hiki valuu, huippaa ja väsyttää.
Pyysin just hetki sitten pahoinvointi lääkkeen.
Kun sen nyt vaa sais mahdollisimman pian.
Täs huonossa olossa oo kiva olla.
Okei no leikkausalueelle ei särje nyt.
Mut muelummin mä melkeen olisin niissä säryissä ku oksettavassa olossa.
Paljon toiki sairaanhoitaja ties mitä mult oli leikattu.
Toi mulle oksennuspussin ja sano et saan kohta pahoinvointilääkettä.
Jouduin sanoo sille että enhän mä pysty oksentaamaan vaikka tuntuisikin siltä että laatta lentäis, kun multa on leikattu palleatyrä. Mulle tehtiin ruokatorven korjausleikkaus.
Luuli et mult on pelkästää leikattu napatyrä.
Huomaa et on tullu taas arvauskeskukseen.
Äsken yks toinen hoitaja laitto pahoinvointilääkettä.
Saa nähä auttaako.
Sen jälkeen pakko kyl mennä untenmaille kun hereillä olo on vaikeaa.
Eikä tässä huonossa olossa pysty hereilläkään olee.
Noo en tähän lopetakkasn vaan jatkan vielä vähä.
Nyt ku on hyvä olo ja lääke huonolo on pois.
Pahoinvointilääke jeesi.
Eihän sitä sit tullu mentyä untenmaille kun siinä sai vähän syötävää ja vaimo ja sisko tuli moikkaamaan ja piristämään mieltä.
Systeri toi mehua ja jogurtti juoman ja vaimo tabletin.
Jes hyviä juomat piristi ja hyviä oli.
parempaa kun vesi ja sit viel kun sai tabin. :D Kiitos vielä molemmille.
Mikä ilonjuhla ja helpotus oli toi että
kurkusta ei työnnettykkään kameraa.
Vaan vatsasta kautta laitettiin leikkauskamera jos oikein käsitin.
Tämä tarkoittaa sitä että saan syödä normaalia ruokaa enkä tyylii mitää pilttisosetta. Jee Buddyy.
Tältä näyttää mun vatsanalue:
Pieni pöhö, ei suinkaan turvoksissa tai jotain.
Mä meen nyt uniohjelmana kattomaan Netflixiltä Iron Man 3:sta joka mulla on näkemättä.
Raapustin äsken omasta mielestäni hemmetin hyvän blogitekstin pitkiin aikoihin.
Noo siinä hetken pidin taukoa kun puhelimella muokkasin kuvia.
Kuvat kun oli muokattu, palasin takas bloggerin pariin jatkaakseni kirjottamaani blogipäivitystä.
Mutta se olikin sit kadonnut.
Ei oo eka kerta kun mulle käy näin. :D
Arvatkaapa nyt kaks kertaa tai vaikka kolme et muistanko enää kaikkea mitä kirjotin tänne.
Noo yritetään ainakin. :D
Dieetti sai eilen päätöksensä.
Päätöksen loppu ei tyydyttänyt mua.
En ollut täysin tyytyväinen lopputulokseen.
Olisin halunnut päästä paljon kireepään kuntoon.
Pitikin tulla tää tyräleikkaus nyt.
Noo mut olihan tää odotettavissa.
Oletin et leikkaus ois ollut vasta joulukuussa kun tuli jonohoitajan kanssa
puhelimitse juteltua.
Kireenpäänkin kuntoon olisin aivan varmasti päässyt,
mut sit tuli nää kaiken maailman niskan seudun fasettilukot ja rintarangan venähdykset ja salmonellat.
Näiltä kun ois vältytty niin ei olis ollut
3-3,5kk reenitaukoa.
Salmonellan aikoihin painoa tippu kyl hyvin noin. 6kg.
Oikee kunnon dieettitauti.
Sillon painoni oli 90 kilon hujakoilla.
Olin aika kireessä kunnossa kun mikään ei pysynyt sisällä.
Muutenkin petollinen tauti.
Tavote painoni oli 90kg ja tolloin painoin suurinpiirtein tuon verran.
Olo oli kun kuihtuneella ja tuntu muutenkin siltä että lihaakin ois lähtenyt.
Tai sit sitä luuli vaan.
Noo sen jälkeen kun salmonellan hoitoon löyty oikeat tropit ja baktreeni oli jo melkeen taltutettu.
Alkoi ruokakin maistua.
Mutta ei tullut kuuloonkaan että olis voinut jatkaa heti dieetti ruokavaliolla.
Ajatuskin jostain raejuustosta, rahkasta, riisistä tai ylipäänsä kanasta.
Kanasta josta kaiken lisäks sain salmonellan niin se varsinkin ällötti mua.
Salmonellan jälkeen sitä tuli hetken aikaa syötyä sellasta ruokaa mitä pysty.
Dieetti ruokavalio kun alkoi taas maistua niin kananhan korvasin keitetyillä munilla ja jauhelihalla.
Salille kun menin takas parannutuani
Eivät reenit kulkeneet heti kovinkaan mallikkaasti.
Muutenkin tuntu että sitä oli normaalia väsyneempi.
Eikä mikään ihme, varsinkin kun elimistössä oli jyllännyt noinkin paha bakteeri.
Reenit kun viimein alkoi kulkea hyvin niin postiluukusta tipahtaa tää leikkausaika.
Jonka jälkeen oli hellitettävä reenejä ettei flunssa vaan pääse yllättämään.
Jos näin pääsisi käymään niin sitä ois melko varmasti jonottamassa uutta aikaa
useamman kuukauden.
Miksi en ole tyytyväinen kireyteeni tai no kireyteen ja kireyteen.
Ylipäänsä tän hetkiseen lopputulokseen.
Noo siksi koska eilen aamulla herättyäni kävin vaalla ja lukemat näytti 94kg.
Tavote paino oli 90kg.
106kilosta lähdin tiputtamaan painoa.
Pitkän aikaa salmonellan jälkeen tuli kitkuteltua 92kiloissa ja vähä alle.
Mutta sitte se vaan yht äkkiä pompsahtaa noin paljon yläkanttiin.
Tässä ollaan nyt samassa tilanteessa kun viime vuonna dieetillä.
Lähtö paino 109kg ja dieetin päätyttyä noin. 98kg.
Sillon pudotin sen 10-11kg ja dieettihän ei ollut näin rankka tai ylipäätään pitkä.
Olisinkohan ollut dieetillä sillon 15-16 viikkoa.
Sillon lähti myös paljon lihaa.
Ei ollut sekään oikeen täysin putkeen mennyt dieetti.
Tää dieetti suju alkuunsa tosi hyvin, mutta loppu jäi junnaamaan ja joutu keskeyttämään tän kun seinään.
Mut täytyy olla tyytyväinen et ees jotain lähti ja vähän kiristy.
Pudotin mä sentääs 12kiloa.
Täytyy kaivaa välillä esille tota positiivistakin asennetta.
Tullu huomattuu et mä oon hirveen usein negatiivinen kun taas et oilisin positiivinen. :D
JEE BUDDYY!
Dieetattua tuli nyt 24 viikkoa.
Eilen aamulla kävin vetää vikat reenitkin ennen pitkää taukoa ja illalla pidin pienen herkkutuokion.
Ai että namiskuukkelit maistu hyvälle.
Tänää tankkaan vielä ja sen jälkeen alkaakin pilttiruokalinja.
No ei vais.
Soseutettua ruokaa kylläkin joutuu syömään ton palleatyräleikkauksen jälkeen.
Saa nähä mikä on vointi tuplaleikkauksen jälkeen kun samalla hoitavat sen napatyränkin.
Siitä tulee melko varmasti 1kk jos ei enemmänkin lepoa.
Riippuu tietenkin siitä kuinka paha toi pallean seutu on.
Napatyrä niinkään.
Laitetaas tähän kuvia ennen dieettiä ja jälkeen dieetin.
Tässä tulee ennen dieettiä photot:
Jaa sitten dieetin jälkeen photarit:
Selästä en nyt saanut parempaa kuvaa.
Doodii.
Sitku tosta leikkauksesta on toipunu ja voi alkaa taas pikku hiljaa reenaamaan niin mä vedän oikee kunnon sika bulkin ja kiristän itteni sen jälkeen aivan törkeen kireeks. :D
Välillä sitä ihan kelaa et miks mä teen tätä.
Miks mä omistaudun tälle lajille ja annan melkeen kaikkeni, kun enhän mä edes kilpaile.
Noo en mä kyl oo ajatellutkaan enää et teen tätä huvikseen.
Kyl sinne kisalavalle on kavuttava jossain vaiheessa.
