No heelöy!
Eipä oo taas oikeen jaksanu kirjotella.
Jutun juurta ois kyllä viime viikollekin ollut.
Jospa sitä tällä viikolla jaksais vähän edes enemmän. :D
Minä, kun en jaksa kirjottaa enää mitää turhanpäivästä shaissee.
No joo. Aloitetaampas nyt tuo
Paranormal Activity: The Ghost Dimensionin 3D arvostelu.
Käytiin toi kaahtomassa vaimon kanssa viime perjantaina.
Jos multa haluutte suoran vastauksen, niin vastaukseni on: Aivan paska.
Leffa oli surkee verrattuna aiempiin.
Parhaimpia koko leffa-sarjasta on ollut ehdottomasti 1 ja 5.
No mennääs siihen mikä elokuvasta teki huonon:
1. Huonoa leffassa oli pelkkä 3D mahdollisuus.
Mä en meinaan tosta 3D:stä , niin välitä.
Koska se on aivan surkeeta vielä.
Ja mikä huonoa, toi leffa oli suurimaks osaks 2D.
Laseja päästä pois ja päähän, sen kyllä huomas.
Tämän takia mä en tykkää 3D:stä.
Eiks nimikin jo sen kerro, 3D. Jos leffa on 3D, niin sillon mun mielestä koko leffan pitäis olla 3D.
Mut eii!
2. Tää Activity oli, kun halvan budjetin haamuleffaa ois kattonut.
3. Tarina oli aika susi.
4. Tää ei nyt liity niinkään leffaan vaan tunnelmaan.
Leffan fiilikset jo suurimmaks osaks pilas muutama katsoja.
Fiilikset meni jo elokuvan alkumetreillä.
Jengi luulee et leffateatteri onku joku hotelli tai lepotila missä voi olla, kun ellun kanat.
Tässä tulee tästä ellun kanana olemisesta;
Istuttiin vaimon kanssa tokalla rivillä ihan alkupäässä.
Meistä katottuna about 3metrii vasemmalle istui yks pariskunta.
Toinen niistä osapuolista "jäbä" laitto jalat ykkösrivin selkänojan päälle.
Ja arvatkaas kulkaas kuinka alko ärsyttää, kun tän yhen klabbit koristi screenin alaosaa.
Ja eikä siinä vielä kaikki...
Meidän takana istui toinen pariskunta.
Nämä kaksi ihanaa mussukkaa, jotka potki vähän väliä meidän selkänojiin.
En niinku ymmärrä tota potkimista.
Ymmärtäisin ton potkimisen jollain tavalla sillon, jos tota jalkotilaa ei olis riittävästi.
MUTKU SITÄ ON!
Vika tikki oli se, että mun takana oleva pariskunnan toinen osapuoli, "jäbä" sekin.
Tämä kiva kaveri oli laittanut kinttunsa mun penkin ja vieressäni olevan tyhjän penkin väliin.
Meikäläinen, kun huomas ne klabbit siinä sukkineen, aloin jo näkee punasta.
Vaimo mua katto jo siinä vieressä siihen malliin, et kohta mä räjähdän.
Odotin siinä hetkeä sopivaa.
Mielessäni pähkäilin, tulispa joku kunnon säikkykohtaus.
Sellanen kun tulee, niin potkasen tohon ykkös rivin penkkiin.
Miks mä näin tekisin. Siks, että ykkösrivin penkit tärähtäis ja 3 metrii meistä olevan kundin jalat tämähtäis alas ja säikähtäis poika siinä samalla. XD
Jos nyt joku miettii istuuks ekalla rivilla ketää, niin ei.
Samanaikasesti potkastuani edessä olevaan penkkii, pamauttaisin kyynärpäällä omaan penkkiini.
Tajuisivathan nämä takan olevatkin lopettaa sen potkimisen.
No näinhän mä tein mutta eipä mennyt aivan, kun suunnittelin.
Edessä olevaan penkkiin potkastuani, niin pelkkä penkki heilahti, kun kaupan mainoskyltti.
Ja omaan penkkiin tämäytettyä se ei mitää hyödyttänyt.
Sain nämä tehtyäni näyttämään itseni muiden valossa, raivotautiselta hullulta.
Hyödyttihän toi mun raivoominen sen verran, että vaimo sano niille takana oleville, että lopettavat tuon potkimisen.
Ja niinhän se loppu, eikä kauaakaan, niin tokan rivin jamppakin tajus laskee kinttunsa alas.
XD
Vaimo ei enään jaksanu kattoa mun räpikointiä ja raivoomista.
Joten hän päätti tehdä siitä lopun.
Ihan hyvä, että tekikin.
Vaimo huomas musta et mä kiehun kohta, niin, että koko saliraikaa.
Mulla on just toi paha, jos mua ärsyttää jokin.
Mä odotan, että olen kiehumispisteen ääripäässä ja sitte vasta sanon suorat sanat, tai huudan ne.
Mikä on vähän huono juttu.
Ei se kyllä aina noinkaan oo.
Kyllä mä osaan suorat sanat sanoa hienovarasemminkin.
Mutta niin on yleensä tuttujen kohalla.
Joo tää meni nyt ihan avautumiseks ja stooreiluks.
Vielä yks huono puoli tohon neloskohtaan liittyen on:
Sisäisen rauhan saatuani.
En silti pystynyt enään oikeen keskittymään leffaan, kun takana oleva likkalauma alkoi räkättämään säikkykohtauksille ja muutenkin repeilemään leffalle. Koko loppuleffan ajan kuulosti siltä, kun takana ois istunu räkättirastaskuoro.
Yritä nyt siinä sitte säikähtää tai ylipäänsä keskittyy.
Meni koko mielenkiinto leffasta.
Täytyy kattoo varmaa toi leffa uusiks sitteku se julkastaan dvd:nä/blu-ray:nä.
Siirrytääs sitte niihin hyviin puoliin, jos niitä nyt edes löytyy enää.
No löytyyhän niitä. :)
1. Leffan näyttelijät teki hyvät roolisuoritukset, niinkun jokaisessa tähän mennnessä tehdyssä Paranormal Activityissä.
2. Ääniefekteissä säikky melkeempä joka kerta. Ja mikä parasta ei pelkästään ääniefekteissä vaan myös ONE CAMERA kohtauksissa. Noissa yksin kameran kanssa kohtauksissa :D oli joka kerta jotain sellasta, että edes vähän säikähti.
3. Jos harkitsee menevänsä kattomaan tätä leffoihin, niin suosin ainoastaan noiden ääniefektien takia.
Koska niissä säikähtää melkeempä eniten.
Ja leffalippua varatessa kannattaa kattoa, että teatterissa ei oo paljon väkeä. :)
Paranormal Activityjen ystäville; menkää ziigaamaan jos haluutte.
Rahanne säästäisitte jos vuokralle odottaisitte.
Eipä mulla tosta leffasta tämän enempää.
Seuraavaks kirjotan arvostelun oikeesti hyvästä leffasta Pixels. Tuli toiki katottuu täs hiljattain.
Jeps. Palaillaan taas HUUJAA!
(Tekstiä muokattu.
Supistettu ja korjailtu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti