Moikka.
Koetteko te koskaan turhamaisuuden tunnetta?
Esim. Ei hitto mä taas epäonnistuin tai onni ei suonut?
Tossa tunnetilassa tulee ajateltua vaikka ja mitä.
Sitä tahtoo antaa periksi ja luovuttaa.
Vajota ojanpohjaan ja jäädä sinne pyörien rypemään, kuin 5 - vuotias lapsi joka hyppien nauttii kuralätäkön loiskeesta.
Vaikka oikeesti tuosta tunteesta pitäisi voimistua.
Usein sitä miettii esim.
No hitto tein varmasti tuon ja tuon jutun väärin tai miksi tuo meni pieleen, miksi en onnistu missään?
Ei hätää. Ensikerralla onnistut paremmin.
Oli sitten kyseessä mikä tilanne hyvänsä.
Oli se sitten raha, työpaikanhaku, menestyminen, eteneminen työuralla, urheilijana tai laulajana jne.
Itse koen turhamaisuutta todella usein.
Lähes päivittäin.
Annan liikaa periksi sille.
Mutta miksi?
Miksi en usko ja luota itseeni?
Niin miksi?!
Usko siihen mitä teenkään niin en usko, että se toteutuu.
Raha on minulle se pahin turhamaisuuden tunteen aiheuttaja.
Vaikka tuosta nyt viimeiseksi pitäisi stressata.
Stressi on toinen pahin piinari.
Huonon olon aiheuttaja jne.
Miten päästä siitä irti?
Sanoppa se?
Miten uskoa omiin kykyihinsä?
Raha kuitenkin löytää aina etsijänsä.
Usko on se joka koituu kohtaloksi jos et usko itseesi.
Mitä meistä harva tekee on oman sydämen tien johdatuksen seuraaminen.
Jos meistä jokainen hiljentyisi edes muutamaksi minuutiksi noin. 3x viikossa niin oppisimme löytämään oman läsnäolon sisäisen rauhan ja sydämentien ja lämmön tunteen.
Hiljentymistä olen nyt yrittänyt jo pidemmän aikaa harjottaa
mutta aina mieli tulee vaastaan ja alkaa haastaa minua jolloin ahdistun ja lopetan hiljentymisen.
Aion kyllä vielä yrittää hiljentymistä.
Luovuttaja en ole, enkä mielelleni periksi anna vaikka välillä tuntuukin siltä, että se olisi voimakkaampi, kuin arkkienkeli, saatana tai jumala.
Olen puhunut.
Kiitos jos luit koko tekstin.
Kommentoikaa jakakaa ja tilatkaa.
Kiitos.
