THE MÖYKYN KOMMENTTILANKA!

TÄNNE VAAN KOMPPAAMAAN MEIKÄLÄISELLE ROHKEESTI!

TÄMÄ ON NYT SE LUPAAMANI KOMMENTTILANKA!

HORMONI ADDIKTIO!

MOIKKA VAAN KAIKILLE!

Voin ihan rehellisesti kertoa, kuten otsikostakin huomaatte mistä on kyse.

• Pinnaa kiristää  
• Masentaa 
• Kiukuttaa 
• Suututtaa 
• Vituttaa 
• Mikään ei kiinnosta 
• Peiliin katsominenkin on ihan paskaa

Näitä ajatuksia mulla on päivittäin ja näiden ajatusten kanssa joudun elää.

Näiden takia esim. keskittyminen on vaikeaa, rentona oleminen saatika sitten hyväntuulinen.

Lopetin hormonit noin 7kk sitten ja kuukaudet ovat tuntuneet päivä päivältä rankemmilta.

Sitä joutuu aikalailla esittämään päivittäin ilosta. 

Sitä se ei kumminkaan ole että olisin jotenkin täysin "happy".

Suurinosa tuosta ilosta on valhetta ja feikkiä.

Mikä hormoneista irtautumisesta sitten kuukausi kuukaudelta tekee vaikeaa?

• Ei samanlaista paineentunnetta lihaksissa
• Nivelet eivät ole niin elastiset 
• Hitaampi palautuminen
• Olo ei tunnu niin miehiseltä, kuin hormoneilla
• Matalempi ego
• Vähäisempi itsevarmuus
• Epävarmuus
• Peiliin katsominen vituttaa
• Treenaaminen
• Syöminen
• Kehon painonnousu ja kireys

Sen mä voin sanoa, ettei tällä hetkellä oikeen kiinnosta mikään.

Tuntuu että pääni on tällä hetkellä, niin syvällä perseessä ja että ois jäänyt perkeleen syvään hankeen makaamaan.

En osaa ajatella realistisesti.

Vaikka ja kuka mulle sanois että olet hyvässä kunnossa, mua se ei vittuakaan kiinnostaa,

koska musta itsestäni ei tunnu siltä.

Kaikki tekeminen ja liikkuminen, sitä suoraan sanottuna joutuu pakottaa itseään tuohon kaikkeen.

En rypee missään itsesäälissä vaan totaalisessa raivossa ja vihassa.

Ja en todellakaan rakasta itseäni tällä hetkellä

vaan vihaan.

Teinipoikana olin todella pahasti pakkomielteinen treenaamaan.

Sitä tuli treenattua useita tunteja päivässä kotona sekä salilla.

Yksi treeni ei todellakaan riittänyt päivään.

Lenkeilläkim saatoin palaa useampi tunti ja lenkit olivat usein sen 12km.

Ei mitään tolkkua.

Sitä luuli että pienenkin hetken, kun jättää reenaamatta, 

niin sitä luuli että lihoo tai kuihtuu.

Kärsin ylikunnosta myös ja pahasti.

Höllääminen oli todella vaikeaa.

Nyt on sama fiilis hormoneista, kuin tuolla teinipoika Tuomolla treenaamisesta.

Mieli yrittää jatkuvasti kallistaa takaisin hormonien tielle,

vaikka kaikki haitat muistankin ja mitä kaikkea paskaa ne mulle aiheutti,

niin silti.

Tuntuu että noi hormoonit meinaa viedä kaiken voiton kaikessa.

KERRAN ADDIKTI AINA ADDIKTI!

Kerran kun olet tuolle tielle lähtenyt, niin sieltä on todella vaikea irtautua.

Jos joku kärsii tästä samasta ja on hiljattain lopettanut hormonien käytön kokonaan, eikä vaan ole millään breikillä, niin kommentoi ihmeessä tänne.

Siitä olisi suuri apu!

Kiitos!

Olen puhunut.Peace.

Töitä vailla!

Moikka!

Niin kun otsikostakin huomaatte aiheena töitä vailla!

Mikä jumalauta tässä suomen maassa on kun töihin haluat ja olisit valmis terkemään melkeen mitä tahansa työtä, niin ei vaan natsaa. Jokaiseen vaaditaan joku fuckin kokemus tai koulutus.

Alkaa jo suoraansanottuna kyrsimään.

Varsinki jos ihminen haluaa päästä tekemään muun alan hommia eikä aina sitä yhtä ja samaa varastoduunia. Kerää tuo, hyllytä nämä, pakkaa tämä, purkaa tuo. Sitä, tätä, tota, noita.

Ei jaksa tollasta samaa oravanpyörää.

Kirjaimellisesti päiväni murmelina.

Yhtä ja samaa päivästä toiseen.

Aivot narikkaan hommaa.

Itteäni kiinnostaa eniten ja väkisinkin, 

kun olen treeni ja salimaailman parissa 

ollut ja pyörinyt jo 18 vuotta, 

niin työskentely salilla

Mutta tonkin alan hommia on aika hiljakseen ainakin omaan nimeen ja tarkotan hiljakseen sanalla asiakkaita.

Joko sitä täytyy olla joku helvetin julkkis tai muuten vaa näkyvyyttä ja nimee.

Alkaa jo kyrpii tää himan ja salin välillä ramppaaminen, kun ei tästäkään koe saavan mitään muuta kuin hyvänolon endorfiinia. Itsellänikään kun ei tällä hetkellä ole minkäänlaisia kisasuunnitelmia, niin olisi kiva kerrankin elämässään päästä tekemään jotain muuta kuin varasto hommia.

Ihan sama vaikka se ei sitten olisi duunia salin parissa mutta jotain muuta se saa luvan olla.

Itellä vaan hakemukset tyssää pariin omaan miinus puoleeni mitä vaaditaan aika monessa työssä. ,Mitkä ne miinus puolet sitten ovat....?

Ne ovat englannin kielitaito ja ajokortti.

Englantia toki ymmärrän ja jonkun verran sitä osaan myös puhua mutta sitten jossain kohti tulee vastaan kielimuuri. 

Perinteinen suomalainen puhelukko.

Kouluttautumaan en viitsi lähteä, kun lainat painaa päälle

se olis pakko löytää jotain.

Jos jollain on antaa mulle jotain vinkkiä, 

niin otan mielellään, kuin hyvin vastaan sen.

Olen puhunut.

The Möykky kiittää, kuittaa ja kumartaa.

Kiitos.

BOOF PAU THE MÖYKYN TREENI JA NETTIVALMENNUSPAKETIT!

MORJESTA MOI!

MEIKÄLÄINEN KELAS KUN EI NYT OLLA SAATU AIKASEKS NOITA MEIKÄLÄISEN TREENI JA NETTIVALMENNUSPAKETTEJA, NIIN PÄÄTIN ITSE TEHDÄ ALOITTEEN JA JULKAISTA NE HINNAT TÄNNE IMAGE MUODOSSA..

TULEVAISUUDESSA NÄMÄ OVAT PALJON PALJON UPEEMMAT JA IHAN OMILLA KOTISIVUILLA, MUTTA NYT VÄLIAIKAISESTI TÄÄLLÄ.

TODELLA PALJON ON TULLUT KYSELYÄ TREENI JA NETTIVALMENNUS HINNOISTA.

JOKAISELLE OLEN JOUTUNUT NÄMÄ SAMAT KYSEISET IMAGET LÄHETTÄMÄÄN.

NYT SITÄKÄÄN EI TARVITSE ENÄÄ TEHDÄ KUN JAAN TÄMÄN LINKIN SUORAAN.

BLOGIINI MYÖS LAITAN TÄMÄN TEKSTIN SUOSITUKSII, JOTEN SE PITÄISI OLLA ENSIMMÄISENÄ TUOLLA BLOGIARKISTO SUOSITUKSISSA.

LAITTAKAA ROHKEESTI VIESTIÄ JA KYSYKÄÄ PAKETEISTA TARKEMMIN JOS ON KYSYTTÄVÄÄ MUTTA AIKA SELKEET NE OVAT TÄLLÄ HETKELLÄ!

THE MÖYKKY KIITÄÄ JA KUMARTAA!

SEE YA LATER ALLIGATOR AND YEAH BOII CHEESE!

NETTIVALMENNUSPAKETIT

LÄHIVALMENNUSPAKETIT

Pää pois perseestä!

Whadap everybody!
Mikä pössis, mikä boogi!

Itellä ei mikää maailman parhain.
Luulin et tää 2019 vuos alkais kohtalaisen hyvin.
Mut ei ihan.
Aivan jäätävä väsymys painaa ja mikää ei motivoi.

Tuntuu et uni on paras terapia.
Siks kirjotankin tänne kun tarvitsen jotain mielen terapiaa ja 2 muotoa niistä on kirjoittaminen ja piirtäminen.

Vaikka henkinen puoli ei olekaan kovin huikea. Niin aijon hakea duunia.
Pakko saada muuta ajateltavaa.

En pääse vielä oikeen mainostamaan itseäni vaikka valmennuspohjat onkin valmiina.
Pitää vielä parannella niitä ja sen jälkee alkaa mainostamaan itseään ja sitten kun asiakaskunta kasvaa vakkari asiakkailla, niin otan oman toiminimen.

Siihen asti tehtävä jotain muuta duunia.
Kyllä mä salille aijon hakea töihin silti, vaikka mulla pt-korttia olekaan.
Kesällä tulee 18- vuotta täyteen reenitaustaa ja tietämystä, että eiköhän tolla johonkin salille pääse.

Onneks vuos on aluillaan ja kaikki ennustukset tämän vuoden kohdalla näyttää mulle positiivisemmalta koskaan ja manifestaatiolistakin on täytetty kaikilla uusilla tavotteilla ja positiivisilla asioilla ja niistä on kiitettykin jo valmiiksi.

Joten nyt on kaivettava se pää pois sieltä perseestä ja alettava toimia.
Vaikka kaikki masennukset, veljen kuolema, morbusin paska sun muut haamut mieltä painaakin, niin mä aijon taistella. Mä en ole ikinä ollut luovuttaja, periksiantaja tai häviäjä.

Musta on tehty voittaja, taistelija ja itsensä kuningas.
Mä oon aina ollut vahvaluonteinen ja sellasena aijon pysyäkin.

Tänään ostan isoa paperia ja voisin väsää muutamat taulut hiileillä ja sitte raapustan duunihakemuksia.
Kaikki kääntyy vielä parempaan päin.

Ja sitte muiden asioiden pariin!

Tänää olis tarkotus haastatella Redionea eläviin legendoihin ja sunnuntaina sitte yhtä ig tyyppiä jonka näette sitte kun haastattelun julkaisen.
Siinä tulee tieto muunna myös alkavasta uudesta sarjasta.

Saa nähä miten käy tämän päivän Redione haastattelun kanssa, nimittäin tää päivä on ollut sellasta söheltämistä että. Ensinnäki sain itseni ylös sängystä vasta 11.30 vaikka Miiakin mua puhelimitse ja viestitse herättelikin.

Tämän jälkee kun sain perseeni ylös, niin mä vetäsin nopeesti jotain pientä nassuun ja lähdin kohti keravan terkkaria.
Poistattamaan tikit päästäni.
Siinä matkalla sitte huomasin et ei perkele mun  koti- avaimet jäin himaan toisten housujen taskuun. Fuuck!

Miialla onneks on yhdet vara-avaimet ja toiset systerillä.
No ensimmäisenä oli systeriin yhteydessä,
joka oli duunissa, enkä tästä syystä saanut häneen yhteyttä.
Joten se ois ollut matka kohti stadia,
koska Miia bunkkaa äidillään muutaman päivän stadissa.
Duunivuorojen takia jotka ovat stadin puolella ja avaimet tietenkin myös siellä.

Mutta onneksi tikkienposton jälkeen systeri ilmoitti et pääs duunista, ni pääsin hakemaan avaimet sieltä.

Saa nähä miten haastattelun käy...
Himassakin ois nimittäin hommaa,
se on kuin kaatopaikka.
Joten ois siivoushommia ja noi duunihakemuksetkin haluisin saada tehdyksi.
Voi olla et siirtyy huomiselle tai ensviikolle.
No sen näkee sit myöhemmin. 

Nyt on ainaki hyvä kamerastandi ja mikki haastatteluja varten.
Haastiksen jos onnistuu tänään,
ni se on sit illalla tubessa.

See ya later alligator and peace mother fucking cheese! 

Hyvä hieroja!

Morjesta!

Täällä näin taas jälleen kerran pitkästä aikaa.
Tää kirjottaminen ei kyl oo enää oikee mun juttu, ellen tee runoja tai omia biisien sanotuksia.
Videoiden tekeminen youtubeen on paljon mielekkäämpää puuhaa.
Saa kerrottua asian kun asian suorassa lähetyksessä tai muuten vaan editoidulla videolla ja mikä parasta katsojat näkee reaktion kasvoilla heti. Liittyen asiaan, kun asiaan.

No mut mennääpäs nyt itse otsikon aiheisen asian pariin!

Kävin tossa reilu 2 viikkoa sitten hierotuttamassa itseni tyttöystäväni äidillä.
Hän tuli Miian luokse hierotapöydän kanssa.
Viimeksi olen käynyt hierojalla reilu vuosi sitten.
Miian äiti on yksityisyrittäjä, joka tekee klassista- ja urhiluhierontaa sekä triggeripiste käsittelyä.

Laitan tästä tarkemmat tiedot kuvan muodossa:

Lihakset aukes hyvin.
Olen tyytyväinen. Sillon otettiin yläkroppa ja pakarat. Enskerralla reidet.
Suosittelen kyllä vahvasti Susannaa.
Hyvät hinnat ja Susanna pääsee paikkaan kun paikkaan aivan varmasti, kun hänen kanssaan sopii.
Suskillahan ei ole omaa toimistoa, että auton mukana hierontapöytä kulkeutuu sutjakkaasti, niin kun muutkin hierontaan liittyvät tykötarpeet.

Ottakaahan yhteyttä rohkeasti Susannaan, jos haluatte jumit auki ja positiivisen energisen hierojan ne jumit avaamaan.

Ja jos ette ole huomanneet, niin youtubeen tulee päivittäin mun oma joulukalenteri
The Möykyn Joulukalenteri. Käykäähän kattomassa ja tilaamassa mun kanava tästä linkistä:
www.youtube.com/themöykky
Joulukalenteri jaksoihin pääsette tästä linkistä:
https://www.youtube.com/playlist?list=PL4ImkwBGz5SAyy9w94EDOkJnoo39CO5oZ

Luukku 11. Tulee tänään illalla, meinaa tänään tulee kuvattua paljon matskua luukku 11.
Tulee olee kyl mielenkiintoinen päivä.
Olen nimittäin kaukoliikenteen bussissa tällä hetkellä ja matkalla jonnekin mutta mihin?
Sen näette luukku numero 11.

Nyt SEE YA LATER ALLIGATOR AND PEACE YEAH BOII CHEESE!

PAHA OLLA!

Iltaa vaan kaikille!

Päätin kirjoittaa tänne pitkästä aikaa, vaikka se nyt jotenkin nykyään on ollutkin niin vaikeaa. 
Jotenkin tuntui vain helpommalta ilmaista olotilaansa tällä hetkellä tekstin muodossa.

Mitä se on kun kukaan ei ymmärrä silloin kun voi huonosti?

Minulle käy usein näin. 
Ja silloin kun läheisiltä sitä tukea ja turvaa tarvitsisi eniten, niin astutaan usein syrjään ja jossitellaan vaan.

Mutta minulla ei kumminkaan näin ole.
Saan tukea tyttöystävältäni, isältä, äidiltä, sisaruksilta ja muilta läheisiltä.
Mutta kun se ei vaan aina ole niin yksinkertaista.

Miten jos on niin, että sitä huonoa oloaan ei halua sysää muihin.
Jotenkin niin vaikea selittää.

Mulla todettiin hiljattain kaksisuuntainen mielialahäiriö ja mua oli diaknosisoitu ilmeisestikin useammat vuodet väärin.

Itselläni on tällä hetkellä käytössä Lamotrigin mielialalääke ja annostusella nyt 175mg päivässä.
Alkuun toi lääke auttoi ja nyt viime päivinä on ruvennut tulemaan paljon mielenailahteluja ja itsetuhoisia ajatuksia.
Tuntuu ettei mistää saa otetta.
Tekee mieli vaan itkeä, kun on niin paha olla.
Ja rankkalapsuus, koulukiusaamiset, haukkumiset ja oma kohtaiset koulukiusaamiset,haukkumiset ja muihin kohdistuvat nimittelyt ja alkoholin keskellä kasvaminen 
sun muut nousevat jatkuvasti todella vahvasti pintaan.

Tuntuu siltä että olen pelkkä hylkiö ja pelkkiä haavoja täynnä. 
Olen antanut kaikille minua haavottaneille anteeksi sisimmässäni ja olen myös saanut muilta anteeksi.

Mutta jotenkin tuntuu siltä, että olen vieläkin itselleni vihainen monistakin asioista ja virheistä. 
Jollain tavalla elän vieläkin menneessä vaikka kuinka olen yrittänyt päästää irti.

Olen katsonut peiliinkin monesti, tumtuu silti siltä, että en osaa päästää irti ja antaa asioita ja virheitäni anteeksi itselleni.

On vaan niin paha olla.

ISÄ JA ÄITI JOS LUETTE TÄMÄN!

Mun on jotenkin helpompi kirjoittaa tää kaikki tähän,
tiedän jos sanon nämä asiat suoraan puhelimessa, niin puhumisestani ei tule yhtään mitään.
Koska purskahdan itkuun.
Itken jo nyt tätä tekstiä kirjottaessa.

Olen syvästi pahoillani jos olen jotenkin loukkanut teitä.

Mun on vaan ollut niin huono olla ja tuntuu että olen ollut pelkkiä sisäisiä haavoja täynnä ja olen vieläkin ja youtube haastatteluissa purkaamani huono olo koko kansalle on helpottanut oloani.
Tarkoitukseni ei ole ollut loukata teitä.
Olen vaan, niin paljon haavoja täynnä ja mulla on teitä hirveä ikävä.

ISÄLLE.

ISÄ, mulla on hirveä ikävä sua ja sitä positiivista isää, jonka kanssa teimme ennen aina kaikkea kivaa ja hauskaa.
Isää jolle voi ennen purkaa surut ja murheet ja puhua kuin mies miehelle.
Kaipaan sitä isää.
Isää joka tuki ja joka oli hyvä kuuntelija.
Sitä isää jonka kanssa oli vahva tunneside.

Maailman parhaalle isälle ja anteeksi.

ÄITILLE.

Äiti mulla on suakin hirvee ikävä.
Ikävä meijän yhteisiä hetkiä ja syviä keskusteluja.
Äiti olet todella paljon muuttunut siitä mitä olit ennen.
Mun on tehnyt mieli sanoa toi sulle monta kertaa ääneen mutta en ole viitsinyt, kun olen ajatellut että loukkaannut siitä.
Meilläkin oli ennen todella vahva tunneside, mitä ei monikaan ihminen pysty ymmärtämään. Vaistosimme toistemme huonot olot ja tuskat ja murheet. 
Tuimme toinen toisiamme ja pystyimme keskustelemaan melkeen mistä vain. 
Vaikka sun kanssa usein puhunkin ja saatamme puhua puhelimessa tuntitolkulla, 
niin ne ei tunnu niiltä samoilta keskusteluilta, kuin ennen.

Maailman parhaalle äidille ja anteeksi.

Rakastan teitä molempia yli kaiken, enkä ole teille vihainen mistään.
Älkää tekään olko minulle.
Olette parhaat vanhemmat mitä minulla on.

TÄÄ ON MUN MUMMOILLE.

Musta tuntuu että kannan nykyään enemmän huolta muista, kuin että osaisin kantaa huolta itsestäni ja ajatella itseäni.
Mun tekee, niin pahaa, kuin mun molemmat mummot voivat niin huonosti.
Äidin äiti kärsii alzheimerista ja isän äiti parkinsonista.
Kunpa mulla olisi parantamisen lahja, niin että voisin parantaa heiltä noi sairaudet pois.
Monesti olen rukoillut heidän puolesta ja aina kun ajattelen heitä ja muistelen lapsuutta heidän kanssa ja kaikkia hyviä hetkiä, niin alan itkemään.

Tää oli teille mummot. 
Rakastan teitäkin ylikaiken muistakaa se. 
Olette mun sydämmessä aina.

Maailman parhaimmille mummoilleni.


Ja nyt joku ketä tätä tekstiä lukee, niin kelaa salee, että teen itselleni jotain... 

EN TEE!

Purkasin tekstin muodossa vain huonoa oloani, parantaakseeni mieltäni edes vähän.

Loppu.