tiistai 3. marraskuuta 2020

USKO UNELMIIN!

(Postaus 03.09.2020)

Iltaa arvon kansalaiset!

NYT on taas kortti!
Vuonna 2015 suoritin ekan kerran järjestyksenvalvojankortin, mutta sille tielle en jäänyt. Kaksi viikonloppua kokeilin hommia Ukemixin kautta, mutta palasin vanhoihin duuneihin takaisin.

Monesti minua kosiskeltiin oville, mutta en mennyt.

MIKSI?
En vaan ollut henkisesti valmis, sillä tuolloin en kestänyt yhtään vittuilua. Esimiehen käskyttelykin pisti suututtamaan ja olen nähnyt ryyppäämistä ihan riittävästi elämäni aikana.

MIKSI NYT?
Nyt olen henkisesti kasvanut ja rauhoittunut.
2019 vuoden loppupuolella minusta tuli esikoiseni isä ja jotenkin aikuistuin ja aloin ajattelemaan asioita ihan eri näkökulmasta.

Ihmiset joiden kanssa en
aiemmin pystynyt tekemään yhteistyötä
saatika sitten edes moikkaamaan, niin niistä suurinosa on minulle nyt läheisempiä ja jotkut jopa ystäviäni.

Minulle on aina sanottu, että minussa parasta on se, että olen aito ja rehellinen enkä tuomitse ketään. Oli kyseessä sitten minkälainen ihminen tahansa.
Tuo ei ole aina ihan pitänyt paikkaansa.
Olen ollut epärehellinen suurilta osin itselleni.
Joitain ihmisiä kohtaan olen ollut todella tuomitseva ja ennakkoluuloinen.

Tänä päivänä voin sanoa ihan rehellisesti, että olen nuo kaikki yllä mainitut. Ennakkoluulottomuuskin on jo vähän jäänyt taka-alalle. Siinä on vielä vähän harjoittelua.
Kun aloin kuuntelemaan intuitiotani, opin siinä samassa rakastamaan ja arvostamaan tekemiäni asioita ja ympärilläni olevia ihmisiä.
Opin myös kohdistamaan rakkauttani muita kohtaan, sekä vastaanottamaan sitä.
Vaikka minulla kova kuori onkin.

Mikä onkaan se kaikkein suurin voima?
Se on RAKKAUS!
Kun osaa rakastaa itseään ja ympärillä olevia ihmisiä, niin silloin osaa myös vastaanottaa ja antaa rakkautta oikealla tavalla ja taajuudella.
Unelmien ja haaveiden rakastaminen on myös tärkeää.
Mitä enemmän rakastat unelmiasi ja haaveitasi ja mitä enemmän uskot niihin, sitä vahvemmin tulet vetämään niitä puoleesi.

Uskokaa siis itseenne ja unelmiinne ja muistakaa rakastaa täysillä!

(Kiitos suuresti naiselleni Miia Ihalaiselle tekstin oikolukemisesta ja korjaamisesta. Olet minun universumini ja rakastan sinua sekä tyttöämme enemmän, kuin mitään koko universumissa. )

Täydellinen ihminen

(Postaus 14.02.2020)


Moikka!
Hoh hoijaa kuinka pitkään on ollut tarkoitus aloittaa blogin kirjoittaminen uudelleen.
Aiheen teksti on ollut jo valmiina pari kk.

Siitä on tosiaan kulunut tovi,  kun olen kirjoittanut yhtään mitään.
Monesti olen meinannut aloittaa kirjoittamisen ja sitten olen tullutkin toisiin ajatuksiin.
Vaikka kirjoittamista olenkin aina yli kaiken rakastanut, niin jostain syystä muutaman kuluneen vuoden aikana olen kirjoittamisesta ahdistunut.

Kuten youtube sarjassani
Möykerö puhuu
4. jakso – ”Feeling good” kerroin,
on vaan niin paljon helpompaa kertoa asiat videoilla tai livelähetyksessä, kuin kirjoittaa kaikki tekstinä, kuten kirjailija.

Mutta mennään asiaan.
Olen tässä jo pitkään miettinyt aihetta, mistä puhuisin ja sellainen aihe pompsahti mieleeni, kuin ”TÄYDELLINEN IHMINEN”.

MIKÄ, TAI KUKA ON TÄYDELLINEN IHMINEN?
ONKO SELLAISTA EDES OLEMASSA?

Tämä on sellainen aihe, mikä on laittanut ajattelemaan…
Monesti sitä sanoo, tai kuulee rakkaan elämänkumppaninsa sanovan, että ”olet niin täydellinen.”

Mikä määrittää täydellisen?
Onko se ihminen, joka keittää joka aamu ihanaa ja tuoretta kahvia?
Vai onko se se elämän kumppani, joka kehuu sinua herättyäsi komeaksi, tai kauniiksi.
Suutelee ja sanoo sinulle ne kuuluisat sanat
”Minä rakastan sinua”?

Vai onko se ihminen, jolla on kattava talous ja joka auttaa muita vaikka viimeiseen hengenvetoon asti?

Vai onko se ihminen, joka buustaa eteenpäin ja tuo joka päivään iloista ja positiivista energiaa?

Vai ihminen, joka huolehtii toisesta?

Vai ihminen, joka auttaa muita huolimatta siitä tunteeko edes heitä?

Vaiko isä, äiti, sisko, veli,  ukki,  mummi,  serkku,  täti,  setä,  eno, tai jotain siltä väliltä.
Joku, joka tekee kaikkensa,  että toisen olisi hyvä olla?

Nämä on niitä täydellisen ihmisen kysymyksiä,
mitä miettin lähes päivittäin.

Naiseni sanoi upeasti, kun kysyin häneltä millainen on hänen mielestään täydellinen ihminen:

”Ihmisen tekee täydelliseksi se, että hän tiedostaa omat puutteensa ja epätäydellisyytensä ja silti yrittää tehdä joka hetki parhaansa.
Ajattelen myös niin, että jokainen meistä syntyy jo valmiiksi täydellisenä, juuri sellaisena kuin on. Elämä itsessään hioo meistä pois tiettyjä ”epätäydellisyyksiä”, se on jatkuvaa kehittymistä ja uusien ulottuvuuksien löytämistä itsestään”.

Minä esim. usein sanon naiselleni;
”Sä olet täydellinen”.  Hän sanoo minusta samaa.

Minä taas näen ihmisen melkein täydellisenä jo silloin, kun ihmiseen voi luottaa 200%:sti. 
Oma mielipiteeni tähän kaikkeen nyt kun tarkemmin ajattelen on se, että ihmisen olemassaolo tekee meistä täydellisen.

Mikä sitten loppujen lopuksi onkaan täydellinen ihminen?
Jääköön se meidän jokaisen pohdintojen varaan…..

Tällaisia elämän pohdintoja.

Oli kiva kirjoittaa teille pitkästä aikaa ja katsotaan, jos sitä taas lähipäivinä kirjoittaisin lisää.
En lupaa mitään.

See ya later alligator and peace yeah boii cheese.
Palataan taas.


maanantai 8. huhtikuuta 2019

Jatkuva epäily ja kysely PART 2! Kuka voitti?




Huomenta päivää! 
Noniin oisko se aika arpoa voittaja
Vastauksia tuli jonkun verran ja jotkut unohti kirjottaa oman nimensä. 
Voiiiittaja ooooon! 
Tittididii! 
"KIM"
Laitahan mulle viestii
Facen mesee, ig:hen tai sitte mun sähköpostiin
themoykkytv@gmail.com

Otetaan taas uus arvonta 
Enskuussa!

Oikein mukavaa maanataipäivää kaikille! 
See ya later alligator and peace yeah boii cheese! 

Laitetaas tähän loppuun vielä aamun moovit! 


sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Jatkuva epäily ja kysely PART 1!


Moikka kaikille pitkästä aikaa!
On taas kirjottelut jäänyt vähäiselle. 
Kuten otsikosta huomaattekin, niin arvaatte varmaan aiheen?

Multa on jo pidemmän aikaa hormonien lopetettua
kysytty vielä senkin jälkeen, kun siirryin korvaushoidolle,
että onko mulla setit päällä...
No onko?


Tässä teille pieni visailu.
Oikein arvannut voittaa vapaavalintaisen ruokaohjelman
tai reeniohjelman.

Joten nyt kysynkin teiltä?

(a) Käyttää hormoneita.
(b) On korvaushoidolla ja syö puhtaasti ja reenaa kovaa.
(c) Täysin höyrytön, syö puhtaasti ja reenaa kovaa.
(c) Syö clenbuterolia, reenaa kovaa ja syö vitusti.

Seuraavassa postauksessa
Jatkuva epäily ja kysely PART 2!
tulen kertomaan oikean vastauksen
ja palkitsemaan voittajan.

Oikein aurinkoista sunnuntaita kaikille tasapuolisesti!
See ya later alligator and peace yeah boii cheese!
Palataan huomenna!


keskiviikko 6. helmikuuta 2019

THE MÖYKYN KOMMENTTILANKA!


TÄNNE VAAN KOMPPAAMAAN MEIKÄLÄISELLE ROHKEESTI!
TÄMÄ ON NYT SE LUPAAMANI KOMMENTTILANKA!


HORMONI ADDIKTIO!



MOIKKA VAAN KAIKILLE!

Voin ihan rehellisesti kertoa, kuten otsikostakin huomaatte mistä on kyse.

  • Pinnaa kiristää  
  • Masentaa 
  • Kiukuttaa 
  • Suututtaa 
  • Vituttaa 
  • Mikään ei kiinnosta 
  • Peiliin katsominenkin on ihan paskaa


Näitä ajatuksia mulla on päivittäin ja näiden ajatusten kanssa joudun elää.
Näiden takia esim. keskittyminen on vaikeaa, rentona oleminen saatika sitten hyväntuulinen.

Lopetin hormonit noin 7kk sitten ja kuukaudet ovat tuntuneet päivä päivältä rankemmilta.
Sitä joutuu aikalailla esittämään päivittäin ilosta. 
Sitä se ei kumminkaan ole että olisin jotenkin täysin "happy".
Suurinosa tuosta ilosta on valhetta ja feikkiä.


Mikä hormoneista irtautumisesta sitten kuukausi kuukaudelta tekee vaikeaa?

  • Ei samanlaista paineentunnetta lihaksissa
  • Nivelet eivät ole niin elastiset 
  • Hitaampi palautuminen
  • Olo ei tunnu niin miehiseltä, kuin hormoneilla
  • Matalempi ego
  • Vähäisempi itsevarmuus
  • Epävarmuus
  • Peiliin katsominen vituttaa
  • Treenaaminen
  • Syöminen
  • Kehon painonnousu ja kireys


Sen mä voin sanoa, ettei tällä hetkellä oikeen kiinnosta mikään.
Tuntuu että pääni on tällä hetkellä, niin syvällä perseessä ja että ois jäänyt perkeleen syvään hankeen makaamaan.
En osaa ajatella realistisesti.
Vaikka ja kuka mulle sanois että olet hyvässä kunnossa, mua se ei vittuakaan kiinnostaa,
koska musta itsestäni ei tunnu siltä.
Kaikki tekeminen ja liikkuminen, sitä suoraan sanottuna joutuu pakottaa itseään tuohon kaikkeen.
En rypee missään itsesäälissä vaan totaalisessa raivossa ja vihassa.
Ja en todellakaan rakasta itseäni tällä hetkellä
vaan vihaan.


Teinipoikana olin todella pahasti pakkomielteinen treenaamaan.
Sitä tuli treenattua useita tunteja päivässä kotona sekä salilla.
Yksi treeni ei todellakaan riittänyt päivään.
Lenkeilläkim saatoin palaa useampi tunti ja lenkit olivat usein sen 12km.
Ei mitään tolkkua.
Sitä luuli että pienenkin hetken, kun jättää reenaamatta, 
niin sitä luuli että lihoo tai kuihtuu.
Kärsin ylikunnosta myös ja pahasti.
Höllääminen oli todella vaikeaa.

Nyt on sama fiilis hormoneista, kuin tuolla teinipoika Tuomolla treenaamisesta.
Mieli yrittää jatkuvasti kallistaa takaisin hormonien tielle,
vaikka kaikki haitat muistankin ja mitä kaikkea paskaa ne mulle aiheutti,
niin silti.
Tuntuu että noi hormoonit meinaa viedä kaiken voiton kaikessa.

KERRAN ADDIKTI AINA ADDIKTI!

Kerran kun olet tuolle tielle lähtenyt, niin sieltä on todella vaikea irtautua.
Jos joku kärsii tästä samasta ja on hiljattain lopettanut hormonien käytön kokonaan, eikä vaan ole millään breikillä, niin kommentoi ihmeessä tänne.
Siitä olisi suuri apu!

Kiitos!

Olen puhunut.Peace.





torstai 24. tammikuuta 2019

Töitä vailla!



Moikka!

Niin kun otsikostakin huomaatte aiheena töitä vailla!
Mikä jumalauta tässä suomen maassa on kun töihin haluat ja olisit valmis terkemään melkeen mitä tahansa työtä, niin ei vaan natsaa. Jokaiseen vaaditaan joku fuckin kokemus tai koulutus.
Alkaa jo suoraansanottuna kyrsimään.

Varsinki jos ihminen haluaa päästä tekemään muun alan hommia eikä aina sitä yhtä ja samaa varastoduunia. Kerää tuo, hyllytä nämä, pakkaa tämä, purkaa tuo. Sitä, tätä, tota, noita.
Ei jaksa tollasta samaa oravanpyörää.
Kirjaimellisesti päiväni murmelina.
Yhtä ja samaa päivästä toiseen.
Aivot narikkaan hommaa.

Itteäni kiinnostaa eniten ja väkisinkin, 
kun olen treeni ja salimaailman parissa 
ollut ja pyörinyt jo 18 vuotta, 
niin työskentely salilla
Mutta tonkin alan hommia on aika hiljakseen ainakin omaan nimeen ja tarkotan hiljakseen sanalla asiakkaita.
Joko sitä täytyy olla joku helvetin julkkis tai muuten vaa näkyvyyttä ja nimee.


Alkaa jo kyrpii tää himan ja salin välillä ramppaaminen, kun ei tästäkään koe saavan mitään muuta kuin hyvänolon endorfiinia. Itsellänikään kun ei tällä hetkellä ole minkäänlaisia kisasuunnitelmia, niin olisi kiva kerrankin elämässään päästä tekemään jotain muuta kuin varasto hommia.
Ihan sama vaikka se ei sitten olisi duunia salin parissa mutta jotain muuta se saa luvan olla.

Itellä vaan hakemukset tyssää pariin omaan miinus puoleeni mitä vaaditaan aika monessa työssä. ,Mitkä ne miinus puolet sitten ovat....?
Ne ovat englannin kielitaito ja ajokortti.
Englantia toki ymmärrän ja jonkun verran sitä osaan myös puhua mutta sitten jossain kohti tulee vastaan kielimuuri. 
Perinteinen suomalainen puhelukko.

Kouluttautumaan en viitsi lähteä, kun lainat painaa päälle
se olis pakko löytää jotain.
Jos jollain on antaa mulle jotain vinkkiä, 
niin otan mielellään, kuin hyvin vastaan sen.

Olen puhunut.
The Möykky kiittää, kuittaa ja kumartaa.
Kiitos.