Hellou!
Mä olen just kun toi koira tossa kuvassa.
Masentaa, kaikki ahistaa ja mikään ei oikein nappaa.
En todellakaan aijo lannistua. Mut kyllä tää tämän hetkinen tilanne alkaa jo pikku hiljaa vituttamaan.
Vaikka kuinka yrität duunia hakea niin ei natsaa. Joko tulee viestiä bäkkiin, ettei valinta osunut sinun kohdalle tai sitten ei yksinkertaisesti tule mitää viestiä.
Kyl se vaan niin on, ettei sitä fygyä ilman kunnolla pärjää, niin aina on jotain muuta käytännöllistä mitä ihminen tarvitsee päivittäin.
Alkaa jo potuttamaan tää pikkuhippusilla elely.
Vaikka sitä onkin terve, ruokaa ja katto päänpäällä, niiin ei tämä silti kivaa ole.
Ja mikä mä olen periaatteessa valittamaan, kun tuolla olkona on sellasia ihmisiä joilla ei toisaan ole sitä kattoa päänpäälle, eikä välttämättä ruokaa joka päivälle ja jotkut ei niistä kadulla asujista tuon takia varmasti täysin terveitäkään ole, koska päivittäinen nukkumapaikan tarve ja ruoan.
Kyl se oli rankkaa katottavaa ku katto sitä Arman Alizadin täällä pohjantähden alla pätkää kodittomista, mikä tuli tossa oliks syksyllä.
Sen katottuaan oppi ymmärtämään kodittomia vielä paremmin.
Raffii katottavaa ja surullista.
Mä sanon nyt ihan suoraan mut mun mielestä tää suomi on ihan perseestä koko maa ja syvältä sieltä.
Suomi käyttää kaikkee paskaa ja turhaan rahaa, taas kun nekin rahat voisi käyttää auttamiseen.
Tääl on niin monta asiaa, missä olis parantamisen varaa ja tässä pistääkin vituttamaan.
Vanhuksia ei auteta kunnolla, eikä myöskään kohdella, mielenterveysongelmista kärsiville tuputetaan vaan lääkkeitä ja kalliita terapioita, mistä ei kirjaimellisesti ole paskankaan hyötyä, kuin vain hetkellisesti.
Tiedän nimittäin omasta kokemuksesta.
Sitä joskus kauan kauan sitten minä kärsin masennuksesta ja todella pahasta ahsituksesta ja ne on omin voimin voitettu.
Sitä laitto monta vuotta monia satoja euroja mieliala-lääkkeisiin ja terapioihin.
Mistä ei loppuen lopuksi ollut mitään hyötyä. Vain hetkellinen apu. Itse minä ahdistukseni ja masennukseni päihitin. Täytyy olla vain taisteluntahtoa ja tekemistä millä ajatukset saa johonkin muuhun, kun siihen masentavaan oloon ja ahdistuksessa rypemiseen. Mutta kaikilla se ei vaan toimi, niin. Siks näihin ihmisiin pitäisi keskittyä paremmin ja auttaa heitä paremmin. Lähestyä sitä ongelmaa enemmän ja yrittää auttaa kunnolla. Eikä vaan tuputtaa lääkkeitä lisää ja jauhaa kirjaimellisesti paskaa.
Niinkun tossa alussa mainitsin, kun kaikki masentaa ja ahdistaa eikä mikää nappaa, niin en ole masentumassa sen vai tämän hetkisestä elämäntilanteesta johtuvaa, eikä päivittäistä.
Välillä saattaa olla törkeen hyvä fiilis vaikka asiat täysin reilassa olekaan. Kirjaimellisesti mielialan vaihtelua. Minä en anna enään täysvaltaa masenukselle ja ahdistukselle. Nou Thänks.
Jatketaas tosta terapiasta ja mieliala-lääkkeistä...
Joo toki varmasti löytyy niitä joille noi auttaa ja pitkään monen monta vuotta. Mutta aikalailla toikin homma menee uskomisen puoleen, mitä enemmän uskot niihin lääkkeisiin ja terapiaan, niin ne auttaa.
Sama pätee myös paranesmisprosessissa, mitä enämmän uskot että voitat tuon kaiken paskan, niin sä tulet sen voittamaan. Mielenhallintaa.. ja mielen kanssa taistelemista.
Hattua täytyy ehdottomasti nostaa psygologeille ja lääkereille, niistä meinaan on useimmiten enemmän apua masennukseen ja ahdistuneisuuteen, kun taas terapeuteista.
Enkä nyt mitenkään dissaa terapeutteja töitähän nekin tekevät, mutta niin myös rahastavat ja helvetisti. Anteeks kielenkäyttöni. Toisin kun psygologit ja mielenterveyslääkärit jotkan ovat ilmaisia kunnallisen kautta, jos menet lääkärin lähetteellä, niinkun se taidetaan aina vaatiakin.
V..mäistä tossa psygologeilla ja mielenterveyslääkärillä käynnissä on se, että ne ovat vain hetkellisiä hoitomuotoja jonka jälkeen joudut etsimään heidän ehdottaman sinulle sopivan terapiamuodon mikä kohistuu parhaiten sinun auttamiseen....JEPS.
Sit viel just nää mitä ei auteta kunnolla, kodittomat, köyhät, työttömät jne...
Joo on suomessa, toki sen verran hyvin asiat ettei oo sotia jne... Kiitos siitä kuuluu sotiemme veteraaneille...
Prkl! Kun pystyis itse auttamaan tai tekemään noiden asioiden hyväksi jotain, niin mä tekisin.
Hyvä esimerkki. Julkkis jenkkilästä 50-77 vuosilta,
joka eli koko pienen ikänsä köyhissä oloissa, kunnes nousi 50- luvulla maineikkaaksi laulajaksi,
The King Of Rock´n Roll Elvis Presley.
Elvishän auttoi monia köyhiä. Jos en ihan väärin muista fanina lukeneeni ja dokkareita kattoneena, niin muummuassa lahjoitti Elvis köyhille 22 Cadillaciä.
Ja eräälle vanhalle tummaihoiselle vähävaraiselle rouvalle, rouvan katsoessa autoliikkeen ikkunasta sisällä olevaa autoa, osti Elvis tämän auton hänelle.
Sitä täytyis varmaan itsekin ryhtyä joksku suureksikin julkkikseks, et ois paljon fygyä millä auttaa muita.
Eipä mulla muuta tältä erin.
Palaillaan taas.
